Salmos 91

1 El que habita en el escondedero del Altísimo, morará en la sombra del Omnipotente.

Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,

2 Diré a Jehová: Esperanza mía y castillo mío: Dios mío: asegurarme he en él.

Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.

3 Porque él te escapará del lazo del cazador: de la mortandad de destrucciones.

Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.

4 Con su ala te cubrirá, y debajo de sus alas estarás seguro: escudo y adarga, es su verdad.

Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;

5 No habrás temor de espanto nocturno, ni de saeta que vuele de día,

Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,

6 Ni de pestilencia que ande en oscuridad: ni de mortandad que destruya al mediodía.

Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.

7 Caerán a tu lado mil, y diez mil a tu diestra: a ti no llegará.

Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.

8 Ciertamente con tus ojos mirarás; y verás la recompensa de los impíos.

Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.

9 Porque tú, o! Jehová, eres mi esperanza: y al Altísimo has puesto por tu habitación.

Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.

10 No se ordenará para ti mal: ni plaga tocará a tu morada.

Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.

11 Porque a sus ángeles mandará cerca de ti, que te guarden en todos tus caminos.

Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,

12 En las manos te llevarán, porque tu pie no tropiece en piedra.

Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.

13 Sobre el león y el basilisco pisarás, hollarás al cachorro del león, y al dragón.

Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.

14 Por cuanto en mí ha puesto su voluntad, yo también le escaparé: ponerle he alto, por cuanto ha conocido mi nombre.

Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.

15 Llamarme ha, y yo le responderé: con él estaré yo en la angustia: escaparle he, y glorificarle he.

Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.

16 De longura de días le hartaré: y mostrarle he mi salud.

Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.