Salmos 78

1 Escucha, pueblo mío, mi ley: inclinád vuestro oído a las palabras de mi boca.

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

2 Abriré en parábola mi boca: hablaré enigmas del tiempo antiguo:

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

3 Los cuales hemos oído y entendido: que nuestros padres nos los contaron.

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

4 No los encubriremos a sus hijos, contando a la generación postrera las alabanzas de Jehová: y su fortaleza, y sus maravillas, que hizo.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Que levantó testimonio en Jacob, y puso ley en Israel: la cual mandó a nuestros padres, que la notificasen a sus hijos:

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

6 Para que sepa la generación postrera: y los hijos que nacerán, que se levantarán, cuenten a sus hijos:

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

7 Y pondrán en Dios su confianza, y no se olvidarán de las obras de Dios: y guardarán sus mandamientos.

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

8 Y no serán como sus padres, generación contumaz, y rebelde: generación que no compuso su corazón, ni su espíritu fue fiel con Dios.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

9 Los hijos de Efraím armados, flecheros, volvieron las espaldas el día de la batalla.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

10 No guardaron el concierto de Dios: ni quisieron andar en su ley,

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

11 Antes se olvidaron de sus obras, y de sus maravillas que les había mostrado.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

12 Delante de sus padres hizo maravillas en la tierra de Egipto, en el campo de Soan.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

13 Rompió la mar, e hízolos pasar: e hizo estar las aguas como en un montón.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

14 Y llevólos con nube de día, y toda la noche con lumbre de fuego.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

15 Hendió las peñas en el desierto: y dióles a beber de abismos grandes.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

16 Y sacó de la peña corrientes, e hizo descender aguas, como ríos.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

17 Y tornaron aun a pecar contra él, enojando al Altísimo en la soledad.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

18 Y tentaron a Dios en su corazón, pidiendo comida para su alma.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

19 Y hablaron contra Dios, diciendo: ¿Podrá Dios poner nos mesa en el desierto?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

20 He aquí, ha herido la peña, y corrieron aguas, y arroyos salieron ondeando: ¿podrá también dar pan? ¿aparejará carne a su pueblo?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

21 Por tanto oyó Jehová, y enojóse: y encendióse el fuego en Jacob, y el furor subió también en Israel.

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

22 Porque no habían creído a Dios, ni habían confiado de su salud.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

23 Y mandó a las nubes de arriba: y abrió las puertas de los cielos.

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

24 E hizo llover sobre ellos maná para comer, y dióles trigo de los cielos.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

25 Pan de nobles comió el hombre: envióles comida a hartura.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

26 Movió al solano en el cielo; y trajo con su fortaleza al austro,

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

27 E hizo llover sobre ellos carne, como polvo: y aves de alas como arena de la mar.

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

28 E hízo las caer en medio de su campo, al rededor de sus tiendas.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

29 Y comieron, y hartáronse mucho: y cumplióles su deseo.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

30 No habían aun quitado de sí su deseo, aun su vianda estaba en su boca,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

31 Cuando vino sobre ellos el furor de Dios, y mató en los gruesos de ellos, y derribó los escogidos de Israel.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

32 Con todo esto pecaron aun; y no dieron crédito a sus maravillas.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Y consumió en muy poco sus días, y sus años apresuradamente.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

34 Si los mataba, entonces le buscaban; y convertíanse, y buscaban a Dios de mañana.

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

35 Y acordábanse que Dios era su refugio: y el Dios Alto su redentor.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

36 Y lisonjeábanle con su boca; y con su lengua le mentían:

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

37 Mas sus corazones no eran rectos con él: ni estuvieron firmes en su concierto.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

38 Mas él, misericordioso perdonaba la maldad, y no los destruyó: y abundó su misericordia para apartar su ira, y no despertó toda su ira.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

39 Y acordóse que eran carne: espíritu que va y no vuelve.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

40 ¡Cuántas veces le ensañaron en el desierto, le enojaron en la soledad!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

41 Y volvieron, y tentaron a Dios: y limitaron al Santo de Israel.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

42 No se acordaron de su mano: del día que les redimió de angustia;

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

43 Que había puesto en Egipto sus señales: y sus maravillas en el campo de Soan:

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

44 Y había vuelto sus ríos en sangre: y sus corrientes porque no bebiesen:

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

45 Había enviado en ellos una mezcla de moscas que los había comido: asimismo ranas que los destruyeron.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

46 Y había dado al pulgón sus frutos: y sus trabajos a la langosta.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

47 Había destruido sus viñas con granizo, y sus higuerales con piedra.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

48 Y entregó al pedrisco sus bestias, y sus ganados al fuego.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

49 Había enviado en ellos el furor de su saña: ira y enojo, y angustia, y ángeles malos.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

50 Enderezó el camino a su furor: no detuvo la vida de ellos de la muerte, antes entregó su vida a la mortandad:

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

51 E hirió a todo primogénito en Egipto; las primicias de las fuerzas en las tiendas de Cam.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

52 E hizo partir, como hato de ovejas, su pueblo; y llevólos, como a un rebaño, por el desierto.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

53 Y guiólos con seguridad, que no tuvieron miedo; y a sus enemigos cubrió la mar.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

54 Metiólos en los términos de su tierra santa; en este monte, que ganó su mano derecha.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

55 Y echó las naciones de delante de ellos, e hízolas caer en cordel de heredad: e hizo habitar en sus moradas a las tribus de Israel.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

56 Y tentaron, y enojaron al Dios Altísimo; y no guardaron sus testimonios.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

57 Y volviéronse, y rebeláronse como sus padres; volviéronse como arco engañoso.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

58 Y enojáronle con sus altos; y provocáronle a zelo con sus esculturas.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

59 Oyó Dios, y enojóse; y aborreció en grande manera a Israel.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

60 Por esta causa dejó el tabernáculo de Silo, la tienda en que habitó entre los hombres.

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

61 Y dio en cautividad su fortaleza; y su gloria en mano del enemigo.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

62 Y entregó a su pueblo a la espada; y airóse contra su heredad.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

63 A sus mancebos tragó el fuego; y sus vírgenes no fueron loadas.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

64 Sus sacerdotes cayeron a espada: y sus viudas no lamentaron.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

65 Y despertóse el Señor, como un dormido: como un valiente, que da voces a causa del vino:

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

66 E hirió a sus enemigos detrás: dióles vergüenza perpetua.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

67 Y aborreció la tienda de José; y no escogió a la tribu de Efraím:

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

68 Mas escogió a la tribu de Judá: al monte de Sión, al cual amó.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

69 Y edificó, como alturas, su santuario: como la tierra, lo acimentó para siempre.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

70 Y eligió a David su siervo: y tomóle de las majadas de las ovejas.

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

71 Detrás de las paridas le trajo: para que apacentase a Jacob su pueblo, y a Israel su heredad.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

72 Y apacentólos con enterez de su corazón: y con las industrias de sus manos los pastoreó.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.