Salmos 73

1 Ciertamente bueno es a Israel Dios, a los limpios de corazón.

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

2 Y yo, casi se apartaron mis pies; poco faltó, para que no resbalasen mis pasos.

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

3 Porque tuve envidia a los malvados, viendo la paz de los impíos.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

4 Porque no hay ataduras para su muerte: antes su fortaleza está entera.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

5 En el trabajo humano no están: ni son azotados con los hombres.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

6 Por tanto soberbia los corona: cúbrense de vestido de violencia.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

7 Sus ojos están salidos de gruesos: pasan los pensamientos de su corazón.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

8 Soltáronse, y hablan con maldad de hacer violencia: hablan de lo alto.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

9 Ponen en el cielo su boca: y su lengua pasea la tierra.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

10 Por tanto su pueblo volverá aquí, que aguas en abundancia les son exprimidas.

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

11 Y dirán: ¿Cómo sabe Dios? ¿Y, si hay conocimiento en lo alto?

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

12 He aquí, estos impíos, y quietos del mundo alcanzaron riquezas:

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

13 Verdaderamente en vano he limpiado mi corazón: y he lavado mis manos en limpieza;

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

14 Y he sido azotado todo el día: y castigado por las mañanas.

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

15 Si decía: Contar lo he así: he aquí, habré negado la nación de tus hijos.

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

16 Pensaré pues para saber esto: es trabajo en mis ojos.

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

17 Hasta que venga al santuario de Dios; entonces entenderé la postrimería de ellos.

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

18 Ciertamente los has puesto en deslizaderos: hacerlos has caer en asolamientos.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

19 ¡Cómo han sido asolados! ¡cuán en un punto! Acabáronse: fenecieron con turbaciones.

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

20 Como sueño de el que despierta. Señor, cuando despertares, menospreciarás sus apariencias.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

21 Ciertamente mi corazón se acedó: y en mis riñones sentía punzadas.

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

22 Mas yo era ignorante, y no entendía; era una bestia acerca de ti.

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

23 Aunque yo siempre estaba contigo: y así echaste mano a mi mano derecha:

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

24 Guiásteme en tu consejo: y después me recibirás con gloria.

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

25 ¿A quién tengo yo en los cielos? Y contigo nada quiero en la tierra.

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

26 Desmáyase mi carne y mi corazón, ¡o roca de mi corazón! que mi porción es Dios para siempre.

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

27 Porque, he aquí, los que se alejan de ti, perecerán: tú cortas a todo aquel que rompe tu pacto.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

28 Y yo, el acercarme a Dios, me es el bien: he puesto en el Señor Jehová mi esperanza, para contar todas tus obras.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.