Salmos 69

1 Sálvame, o! Dios, porque las aguas han entrado hasta el alma.

Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.

2 Estoy zabullido en cieno profundo, que no hay pie; soy venido en profundos de aguas, y la corriente me ha anegado.

Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.

3 He trabajado llamando; mi garganta se ha enronquecido; han desfallecido mis ojos de esperar a mi Dios.

Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.

4 Hánse aumentado más que los cabellos de mi cabeza los que me aborrecen sin causa; hánse fortalecido mis enemigos, los que me destruyen sin porqué: lo que no hurté, entonces lo volví.

Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.

5 Dios, tú sabes mi insensatez; y mis delitos no te son ocultos.

Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.

6 No sean avergonzados por mí, los que te esperan, Señor Jehová de los ejércitos; no sean confusos por mí los que te buscan, o! Dios de Israel.

Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.

7 Porque por ti he sufrido vergüenza; confusión ha cubierto mi rostro.

Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.

8 He sido extrañado de mis hermanos, y extraño a los hijos de mi madre.

Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.

9 Porque el zelo de tu casa me comió, y los denuestos de los que te denuestan, cayeron sobre mí.

Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.

10 Y lloré con ayuno de mi alma, y esto me ha sido por afrenta.

Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.

11 Y puse saco por mi vestido, y fui a ellos por proverbio.

Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.

12 Hablaban contra mí los que se sentaban a la puerta, y en las canciones de los bebedores de sidra.

Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.

13 Y yo enderazaba mi oración a ti, o! Jehová, al tiempo de la buena voluntad: o! Dios, por la multitud de tu misericordia óyeme, por la verdad de tu salud.

Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.

14 Escápame del lodo, y no sea yo anegado; y sea yo librado de los que me aborrecen, y de los profundos de las aguas.

Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.

15 No me anegue el ímpetu de las aguas, ni me suerba la hondura, ni el pozo cierre sobre mí su boca.

Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.

16 Oyeme, Jehová; porque benigna es tu misericordia: conforme a la multitud de tus miseraciones mira por mí.

Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.

17 Y no escondas tu rostro de tu siervo; porque estoy angustiado; apresúrate, óyeme.

Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.

18 Acércate a mi alma, redímela: por causa de mis enemigos líbrame.

Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.

19 Tú sabes mi afrenta, y mi confusión, y mi vergüenza; delante de ti están todos mis enemigos.

Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.

20 La afrenta ha quebrantado mi corazón; y he tenido dolor; y he esperado quien se compadeciese de mí, y no lo hubo, y consoladores, y no hallé.

Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.

21 Y pusieron en mi comida hiel; y en mi sed me dieron a beber vinagre.

Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.

22 Sea su mesa delante de ellos por lazo; y lo que es por paces, les sea por tropezón.

Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.

23 Sean oscurecidos sus ojos para ver; y haz siempre titubear sus lomos.

Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.

24 Derrama sobre ellos tu ira, y el furor de tu enojo les comprenda.

Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.

25 Sea su palacio asolado; en sus tiendas no haya morador.

Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.

26 Porque persiguieron al que tú heriste: y cuentan del dolor de los que tú mataste.

Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.

27 Pon maldad sobre su maldad, y no entren en tu justicia.

Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.

28 Sean raídos del libro de los vivientes: y no sean escritos con los justos.

Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.

29 Y yo afligido, y dolorido: tu salud, o! Dios, me defenderá.

Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,

30 Yo alabaré el nombre de Dios con canción; y magnificarle he con alabanza.

niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.

31 Y agradará a Jehová más que buey, y becerro, que echa cuernos y uñas.

Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.

32 Verán los humildes, y regocijarse han: buscád a Dios, y vivirá vuestro corazón.

Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

33 Porque Jehová oye a los menesterosos, y no menosprecia a sus prisioneros.

Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.

34 Alábenle los cielos y la tierra, las mares y todo lo que se mueve en ellas.

Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.

35 Porque Dios guardará a Sión, y reedificará las ciudades de Judá, y habitarán allí, y heredarla han.

Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.

36 Y la simiente de sus siervos la heredará; y los que aman su nombre habitarán en ella.

Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.