Salmos 35

1 Pleitea, o! Jehová, con mis pleiteantes; pelea con mis peleadores.

Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.

2 Echa mano al escudo y al pavés, y levántate en mi socorro.

Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.

3 Y saca la lanza, y cierra contra mis perseguidores; di a mi alma: Yo soy tu salud.

Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi".

4 Y avergüéncense, y confúndanse los que buscan mi alma; vuelvan atrás, y sean avergonzados los que piensan mi mal.

Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.

5 Sean como el tamo delante del viento: y el ángel de Jehová el que rempuje.

Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;

6 Sea su camino oscuridad y resbaladeros: y el ángel de Jehová el que los persiga.

heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.

7 Porque sin causa escondieron para mí el hoyo de su red: sin causa hicieron hoyo a mi alma.

Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.

8 Véngale el quebrantamiento que no sepa: y su red que escondió, le prenda: con quebrantamiento caiga en ella.

Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.

9 Y regocíjese mi alma en Jehová: y alégrese en su salud.

Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.

10 Todos mis huesos dirán, Jehová, ¿quién como tú? Que escapas al afligido del más fuerte que él: y al pobre y menesteroso del que le roba.

Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"

11 Levantáronse testigos falsos: lo que no sabía, me demandaron.

Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.

12 Volviéronme mal por bien, orfandad a mi alma.

He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.

13 Y yo, cuando ellos enfermaron, me vestí de saco: afligí con ayuno a mi alma, y mi oración se revolvía en mi seno.

Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.

14 Como por mi compañero, como por mi hermano andaba; como el que trae luto por su madre, enlutado me humillaba.

Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.

15 Y en mi cojera se alegraron, y se juntaron: juntáronse sobre mí entristecidos, y yo no lo entendía: me despedazaban, y no cesaban;

Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat-kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,

16 Con los lisonjeros escarnecedores de escarnio crujiendo sobre mí sus dientes.

nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.

17 Señor, ¿hasta cuándo verás? Haz volver mi alma de sus quebrantamientos, mi única de los leones.

Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.

18 Confesarte he en grande congregación: en pueblo fuerte te alabaré.

Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.

19 No se alegren de mí mis enemigos sin porqué: ni los que me aborrecen sin causa, hagan del ojo.

Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.

20 Porque no hablan paz: y contra los mansos de la tierra piensan palabras engañosas.

Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.

21 Y ensancharon sobre mí su boca; dijeron: Hola, hola, nuestros ojos lo han visto.

He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"

22 Visto has, o! Jehová, no calles: Señor, no te alejes de mí.

Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!

23 Recuerda, y despierta para mi juicio, Dios mío, y Señor mío, para mi causa.

Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.

24 Júzgame conforme a tu justicia, Jehová, Dios mío, y no se alegren de mí.

Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.

25 No digan en su corazón: Hola, nuestra alma. No digan: Deshecho le hemos.

Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet".

26 Avergüéncense, y sean confundidos a una, los que se alegran de mi mal: vístanse de vergüenza y de confusión, los que se engrandecen contra mí.

Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.

27 Canten, y alégrense los que se huelgan de mi justicia; y digan siempre: Sea ensalzado Jehová, el que ama la paz de su siervo.

Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta".

28 Y mi lengua hablará de tu justicia; todo el día de tu loor.

Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.