Salmos 22

1 ¡Dios mío, Dios mío! ¿por qué me has dejado? ¿estás lejos de mi salud, de las palabras de mi gemido?

Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?

2 Dios mío, clamo de día, y no oyes; y de noche, y no hay para mí silencio.

Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.

3 Y tú, santo, habitante, alabanzas de Israel.

Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

4 En ti esperaron nuestros padres: esperaron, y los salvaste.

Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

5 Clamaron a ti, y fueron librados: esperaron en ti, y no se avergonzaron.

He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

6 Y yo, gusano, y no varón: vergüenza de hombres y desecho del pueblo.

Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.

7 Todos los que me ven, escarnecen de mí: echan de los labios, menean la cabeza.

Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

8 Remíte se a Jehová, líbrele, que le quiere bien.

"Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."

9 Empero tú eres el que me sacó del vientre: el que me haces esperar desde los pechos de mi madre.

Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

10 Sobre ti estoy echado desde la matriz: desde el vientre de mi madre tú eres mi Dios.

sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

11 No te alejes de mí, porque la angustia está cerca: porque no hay quien ayude.

Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

12 Rodeáronme muchos toros: fuertes toros de Basán me cercaron.

Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,

13 Abrieron sobre mí su boca, como león que hace presa y que brama.

avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

14 Como aguas me escurrí, y descoyuntáronse todos mis huesos: mi corazón fue como cera desliéndose en medio de mis entrañas.

Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.

15 Secóse como un tiesto mi vigor, y mi lengua se pegó a mis paladares: y en el polvo de la muerte me has puesto.

Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

16 Porque me rodearon perros: cercáronme cuadrilla de malignos: horadaron mis manos y mis pies.

Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

17 Contaría todos mis huesos: ellos miran, me consideran:

Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;

18 Partieron entre sí mis vestidos: y sobre mi ropa echaron suertes.

he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.

19 Mas tú, Jehová, no te alejes: fortaleza mía, apresúrate para mi socorro.

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.

20 Escapa de la espada mi alma; de poder del perro mi única.

Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.

21 Sálvame de la boca del león: y de los cuernos de los unicornios óyeme.

Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.

22 Contaré tu nombre a mis hermanos: en medio de la congregación te alabaré.

Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

23 Los que teméis a Jehová, alabádle; toda la simiente de Jacob, glorificádle; y teméd de él toda la simiente de Israel.

Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.

24 Porque no menospreció, ni abominó, la aflicción del pobre, ni escondió su rostro de él: y cuando clamó a él, le oyó.

Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

25 De ti será mi alabanza en la grande congregación: mis votos pagaré delante de los que le temen.

Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.

26 Comerán los pobres, y hartarse han: alabarán a Jehová los que le buscan: vivirá vuestro corazón para siempre.

Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

27 Acordarse han, y volverse han a Jehová todos los términos de la tierra; y humillarse han delante de ti todas las familias de las gentes.

Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;

28 Porque de Jehová es el reino: y él se enseñoreará de las naciones.

sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.

29 Comieron, y adoraron todos los gruesos de la tierra: delante de él se arrodillaron todos los que descienden al polvo: y sus almas no vivificaron.

Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.

30 La simiente le servirá: será contada a Jehová perpetuamente.

Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.

31 Vendrán, y anunciarán al pueblo que naciere, su justicia que él hizo.

He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.