Salmos 12

1 Salva, o! Jehová, porque se acabaron los misericordiosos: porque se han acabado los fieles de entre los hijos de los hombres.

Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

2 Mentira habla cada uno con su prójimo con labios lisonjeros: con doblez de corazón, hablan.

He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

3 Tale Jehová todos los labios lisonjeros: la lengua que habla grandezas.

Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,

4 Que dijeron: Por nuestra lengua prevaleceremos: nuestros labios están con nosotros, ¿quién nos es Señor?

ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"

5 Por la opresión de los pobres, por el gemido de los menesterosos, ahora me levantaré, dice Jehová: yo pondré en salvo al que el enlaza.

"Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".

6 Las palabras de Jehová, palabras limpias: plata refinada en horno de tierra: colada siete veces.

Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

7 Tú, Jehová, los guardarás: guárdalos para siempre de aquesta generación.

Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.

8 Cercando andan los malos: entretanto las vilezas de los hijos de los hombres son exaltadas.

Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.