< Salmos 109 >

1 ¡O Dios de mi alabanza! no calles:
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.
2 Porque boca de impío, y boca de engañador se han abierto sobre mí: han hablado de mí con lengua mentirosa.
Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.
3 Y con palabras de odio me rodearon; y pelearon contra mí sin causa.
Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.
4 En pago de mi amor me han sido adversarios; y yo, hacía oración.
Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.
5 Y pusieron contra mí mal por bien; y odio por mi amor.
He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.
6 Pon sobre él al impío, y Satanás esté a su diestra.
Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7 Cuando fuere juzgado, salga por impío, y su oración sea para pecado.
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.
8 Sean sus días pocos: tome otro su oficio.
Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.
9 Sean sus hijos huérfanos; y su mujer viuda.
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.
10 Y anden sus hijos vagabundos, y mendiguen; y procuren de sus desiertos.
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.
11 Enrede el acreedor todo lo que tiene; y extraños saqueen su trabajo.
Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.
12 No tenga quien le haga misericordia; ni haya quien tenga compasión de sus huérfanos.
Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.
13 Su posteridad sea talada: en segunda generación sea raído su nombre.
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.
14 Venga en memoria cerca de Jehová la maldad de sus padres; y el pecado de su madre no sea raído.
Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.
15 Estén delante de Jehová siempre; y él corte de la tierra su memoria.
Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.
16 Por cuanto no se acordó de hacer misericordia; y persiguió al varón afligido, y menesteroso, y quebrantado de corazón, para matarle.
Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.
17 Y amó la maldición, y vínole; y no quiso la bendición, y ella se alejó de él.
Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.
18 Y vistióse de maldición como de su vestido; y entró como agua en sus entrañas, y como aceite en sus huesos.
Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
19 Séale como vestido con que se cubra; y en lugar de cinto con que siempre se ciña.
Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.
20 Este sea el salario, de parte de Jehová, de los que me calumnían; y los que hablan mal contra mi alma.
Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.
21 Y tú, Jehová Señor, haz conmigo por causa de tu nombre: escápame, porque tu misericordia es buena.
Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.
22 Porque yo soy afligido y necesitado; y mi corazón está herido dentro de mí.
Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.
23 Como la sombra cuando declina me voy; soy sacudido como langosta.
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.
24 Mis rodillas están enflaquecidas a causa del ayuno; y mi carne está falta de gordura.
Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.
25 Yo he sido a ellos oprobio: mirábanme, y meneaban su cabeza.
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.
26 Ayúdame, Jehová Dios mío: sálvame conforme a tu misericordia;
Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;
27 Y entiendan que esta es tu mano; que tú, Jehová, has hecho esto.
ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.
28 Maldigan ellos, y bendigas tú; levántense, mas sean avergonzados: y tu siervo sea alegrado.
Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.
29 Sean vestidos de vergüenza los que me calumnían; y sean cubiertos como de manto de su confusión.
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.
30 Yo alabaré a Jehová en gran manera con mi boca; y en medio de muchos le loaré:
Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.
31 Porque él se pondrá a la diestra del pobre; para librar su alma de los que juzgan.
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.

< Salmos 109 >