Proverbios 8
1 ¿No clama la sabiduría; y la inteligencia da su voz?
Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
2 En los altos cabezos, junto al camino, a las encrucijadas de las veredas se para:
Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
3 En el lugar de las puertas, a la entrada de la ciudad: a la entrada de las puertas da voces:
Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
4 O! hombres, a vosotros clamo; y mi voz es a los hijos de los hombres.
Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
5 Entendéd simples astucia; y vosotros insensatos, tomád entendimiento:
Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
6 Oíd, porque hablaré cosas excelentes, y abriré mis labios para cosas rectas.
Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
7 Porque mi paladar hablará verdad; y mis labios abominan la impiedad.
Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
8 En justicia son todas las razones de mi boca: no hay en ellas cosa perversa, ni torcida.
Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
9 Todas ellas son rectas al que entiende; y rectas a los que han hallado sabiduría.
Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
10 Recibíd mi castigo, y no la plata; y ciencia, mas que el oro escogido.
Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
11 Porque mejor es la sabiduría que las piedras preciosas; y todas las cosas que se pueden desear, no se pueden comparar a ella.
Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
12 Yo, la sabiduría, moré con la astucia; y yo invento la ciencia de los consejos.
Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
13 El temor de Jehová es aborrecer el mal; la soberbia, y la arrogancia, y el mal camino, y la boca perversa aborrezco.
Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
14 Conmigo está el consejo, y el ser: yo soy la inteligencia; mía es la fortaleza.
Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
15 Por mí reinan los reyes, y los príncipes determinan justicia.
Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
16 Por mí dominan los príncipes, y todos los gobernadores juzgan la tierra.
Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
17 Yo amo a los que me aman; y los que me buscan, me hallan.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
18 Las riquezas y la honra están conmigo, riqueza firme y justa.
Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
19 Mejor es mi fruto que el oro, y que el oro refinado; y mi renta, que la plata escogida.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
20 Por vereda de justicia guiaré, por medio de veredas de juicio.
Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
21 Para hacer heredar a mis amigos el ser, y que yo hincha sus tesoros.
Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
22 Jehová me poseyó en el principio de su camino, desde entonces, antes de sus obras.
Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
23 Eternalmente tuve el principado, desde el principio, antes de la tierra.
Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
24 Antes de los abismos fui engendrada; antes que fuesen las fuentes de las muchas aguas:
Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
25 Antes que los montes fuesen fundados: antes de los collados, yo era engendrada.
Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
26 No había aun hecho la tierra, ni las plazas, ni la cabeza de los polvos del mundo.
Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
27 Cuando componía los cielos, allí estaba yo; cuando señalaba por compás la sobrehaz del abismo:
Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
28 Cuando afirmaba los cielos arriba: cuando afirmaba las fuentes del abismo:
Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
29 Cuando ponía a la mar su estatuto; y a las aguas, que no pasasen su mandamiento: cuando señalaba los fundamentos de la tierra:
Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
30 Con él estaba yo por ama, y fui en delicias todos los días, teniendo solaz delante de él en todo tiempo.
Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
31 Tengo solaz en la redondez de su tierra; y mis solaces son con los hijos de los hombres.
Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
32 Ahora pues, hijos, oídme; y bienaventurados los que guardaren mis caminos.
Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
33 Obedecéd la instrucción, y sed sabios; y no la menospreciéis.
Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
34 Bienaventurado el hombre que me oye, trasnochando a mis puertas cada día: guardando los umbrales de mis entradas.
Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
35 Porque el que me hallare, hallará la vida; y alcanzará la voluntad de Jehová.
Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
36 Mas el que peca contra mí, defrauda a su alma: todos los que me aborrecen, aman la muerte.
Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
