Proverbios 26
1 Como la nieve en el verano, y la lluvia en la segada, así conviene al insensato la honra.
Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.
2 Como el gorrión andar vagabundo, y como la golondrina volar, así la maldición sin causa nunca vendrá.
Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.
3 El azote para el caballo, y el cabestro para el asno, y la vara para el cuerpo del insensato.
Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!
4 Nunca respondas al insensato conforme a su fatuidad, porque no seas como él también tú.
Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
5 Responde al insensato conforme a su fatuidad, porque no se estime sabio en su opinión.
Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.
6 El que corta los pies, beberá el daño; y el que envía algo por la mano del insensato.
Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.
7 Alzád las piernas del cojo: así es el proverbio en la boca del insensato.
Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.
8 Como quien liga la piedra en la honda, así es el que da honra al insensato.
Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.
9 Espinas hincadas en mano de embriagado: tal es el proverbio en la boca de los insensatos.
Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.
10 El Grande cria todas las cosas; y al insensato da la paga, y a los transgresores da el salario.
Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.
11 Como perro que vuelve a su vómito: así el insensato que segunda su fatuidad.
Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.
12 ¿Has visto hombre sabio en su opinión? más esperanza hay del insensato que de él.
Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
13 Dice el perezoso: El león está en el camino: el león está en las calles.
Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".
14 Las puertas se revuelven en su quicio, y el perezoso en su cama.
Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.
15 Esconde el perezoso su mano en el seno: cánsase de tornarla a su boca.
Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.
16 Más sabio es el perezoso en su opinión, que siete que le den consejo.
Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.
17 El que pasando se enoja en el pleito ajeno, es como el que toma al perro por las orejas.
Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.
18 Como el que enloquece, y echa llamas, y saetas, y muerte,
Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,
19 Tal es el hombre que daña a su amigo, y dice: Cierto, burlaba.
on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".
20 Sin leña, el fuego se apagará; y donde no hubiere chismoso, cesará la contienda.
Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.
21 El carbón para brasas; y la leña para el fuego; y el hombre rencilloso para encender contienda.
Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.
22 Las palabras del chismoso parecen blandas: mas ellas entran hasta lo secreto del vientre.
Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
23 Plata de escorias echada sobre tiesto son los labios encendidos, y el corazón malo.
Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.
24 Otro parece en los labios el que aborrece: mas en su interior pone engaño:
Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.
25 Cuando hablare amigablemente, no le creas; porque siete abominaciones están en su corazón.
Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.
26 Encúbrese el odio en el desierto: mas su malicia será descubierta en la congregación.
Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
27 El que cavare sima, en ella caerá; y el que revuelve la piedra, a él volverá.
Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.
28 La falsa lengua al que atormenta aborrece; y la boca lisonjera hace resbaladero.
Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.
