Proverbios 17
1 Mejor es un bocado de pan seco, y en paz, que la casa de cuestión llena de víctimas.
Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.
2 El siervo prudente se enseñoreará del hijo deshonrador; y entre los hermanos partirá la herencia.
Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.
3 Afinador a la plata, y fragua al oro: mas Jehová prueba los corazones.
Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
4 El malo está atento al labio inicuo; y el mentiroso escucha a la lengua maldiciente.
Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.
5 El que escarnece al pobre, afrenta a su hacedor; y el que se alegra en la calamidad ajena no será sin castigo.
Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.
6 Corona de los viejos son los hijos de los hijos; y la honra de los hijos, sus padres.
Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.
7 No conviene al insensato el labio excelente: ¿cuánto menos al príncipe el labio mentiroso?
Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.
8 Piedra preciosa es el presente en ojos de sus dueños: a donde quiera que se vuelve, da prosperidad.
Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.
9 El que cubre la prevaricación, busca amistad: mas el que reitera la palabra, aparta al príncipe.
Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.
10 Aprovecha la reprensión en el entendido, más que cien azotes en el insensato.
Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.
11 El rebelde no busca sino mal; y mensajero cruel será enviado contra él.
Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.
12 Encuentre con el hombre un oso, que le hayan quitado sus cachorros, y no un insensato en su locura.
Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.
13 El que da mal por bien, no se apartará mal de su casa.
Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.
14 Soltar las aguas es el principio de la contienda: pues antes que se revuelva el pleito, déjalo.
Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.
15 El que justifica al impío, y el que condena al justo, ambos a dos son abominación a Jehová.
Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.
16 ¿De qué sirve el precio en la mano del insensato para comprar sabiduría, no teniendo entendimiento?
Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.
17 En todo tiempo ama el amigo: mas el hermano para la angustia es nacido.
Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.
18 El hombre falto de entendimiento toca la mano, fiando a otro delante de su amigo.
Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.
19 La prevaricación ama, el que ama pleito; y el que alza su portada, busca quebrantamiento.
Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.
20 El perverso de corazón nunca hallará bien; y el que revuelve con su lengua, caerá en mal.
Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.
21 El que engendra al insensato, para su tristeza le engendra; y el padre del insensato no se alegrará.
Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.
22 El corazón alegre hará buena disposición: mas el espíritu triste seca los huesos.
Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.
23 El impío toma presentes del seno, para pervertir las veredas del derecho.
Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.
24 En el rostro del entendido se parece la sabiduría: mas los ojos del insensato, hasta el cabo de la tierra.
Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.
25 El hijo insensato es enojo a su padre; y amargura a la que le engendró.
Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.
26 Ciertamente condenar al justo, no es bueno: ni herir a los príncipes sobre el derecho.
Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.
27 Detiene sus dichos el que sabe sabiduría; y de preciado espíritu es el hombre entendido.
Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.
28 Aun el insensato cuando calla, es contado por sabio: el que cierra sus labios es entendido.
Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.
