Lamentaciones 5
1 Acuérdate, o! Jehová, de lo que nos ha venido: vé, y mira nuestra vergüenza.
Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
2 Nuestra heredad se ha vuelto a extraños, nuestras casas a forasteros.
Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
3 Huérfanos somos sin padre: nuestras madres como viudas.
Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
4 Nuestra agua bebemos por dinero, nuestra leña compramos por precio.
Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
5 Sobre nuestra cerviz padecemos persecución; cansámosnos, y no hay para nosotros descanso.
Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
6 A Egipto dimos la mano, y al Asirio, para hartarnos de pan.
Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
7 Nuestros padres pecaron, y son muertos; y nosotros llevamos sus castigos.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
8 Siervos se enseñorearon de nosotros: no hubo quien nos librase de su mano.
Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
9 Con el peligro de nuestras vidas traíamos nuestro pan delante de la espada del desierto.
Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
10 Nuestros cueros se ennegrecieron como un horno a causa del ardor de la hambre.
Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
11 Afligieron a las mujeres en Sión, a las vírgenes en las ciudades de Judá.
Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
12 A los príncipes colgaron con su mano: no reverenciaron los rostros de los viejos.
Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
13 Llevaron los mozos a moler, y los muchachos desfallecieron en la leña.
Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
14 Los ancianos cesaron de la puerta, los mancebos de sus canciones.
Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
15 Cesó el gozo de nuestro corazón, nuestro corro se tornó en luto.
Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
16 Cayó la corona de nuestra cabeza: ¡ay ahora de nosotros! porque pecamos.
Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
17 Por esto fue entristecido nuestro corazón, por esto se entenebrecieron nuestros ojos.
Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
18 Por el monte de Sión que es asolado, zorras andan en él.
Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
19 Mas tú, Jehová, para siempre permanecerás: tu trono de generación en generación.
Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
20 ¿Por qué te olvidarás para siempre de nosotros? ¿dejarnos has por luengos días?
Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
21 Vuélvenos, o! Jehová, a ti, y volvernos hemos: renueva nuestros días como al principio.
Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
22 Porque desechando nos has desechado: háste airado contra nosotros en gran manera.
Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
