Lamentaciones 3
1 Yo soy un hombre que vio aflicción en la vara de su enojo.
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.
2 Guióme, y me llevó en tinieblas, mas no en luz.
Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.
3 Ciertamente contra mí volvió, y revolvió su mano todo el día.
Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.
4 Hizo envejecer mi carne y mi piel: quebrantó mis huesos.
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.
5 Edificó contra mí, y cercó me de tóxico, y de trabajo.
Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6 Asentóme en oscuridades como los muertos para siempre.
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7 Cercóme de seto, y no saldré: agravó mis grillos.
Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8 Aun cuando clamé, y di voces, cerró mi oración.
Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.
9 Cercó de seto mis caminos a piedra tajada: torció mis senderos.
Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.
10 Oso que asecha fue para mí, león en escondrijos.
Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.
11 Torció mis caminos, y despedazóme: tornóme asolado.
Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.
12 Su arco entesó, y púsome como blanco a la saeta.
Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13 Hizo entrar en mis riñones la saetas de su aljaba.
Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.
14 Fui escarnio a todo mi pueblo, canción de ellos todos los días.
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15 Hartóme de amarguras, embriagóme de ajenjos.
Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.
16 Quebróme los dientes con cascajo, cubrióme de ceniza.
Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.
17 Y mi alma se alejó de la paz, olvidéme del bien.
Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.
18 Y dije: Pereció mi fortaleza, y mi esperanza de Jehová.
Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.
19 Acuérdate de mi aflicción, y de mi abatimiento, del ajenjo, y de la hiel.
Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.
20 Acordándose se acordará, porque mi alma es humillada en mí.
Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.
21 Esto reduciré a mi corazón; por tanto esperaré.
Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.
22 Misericordias de Jehová son, que no somos consumidos; porque sus misericordias nunca desfallecieron.
Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23 Nuevas cada mañana: grande es tu fe.
se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24 Mi parte es Jehová, dijo mi alma: por tanto a él esperaré.
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.
25 Bueno es Jehová a los que en él esperan, al alma que le buscare.
Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.
26 Bueno es esperar callando en la salud de Jehová.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.
27 Bueno es al varón, si llevare el yugo desde su mocedad.
Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Asentarse ha solo, y callará; porque llevó sobre sí.
Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29 Pondrá su boca en el polvo, si quizá habrá esperanza.
Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.
30 Dará la mejilla al que le hiriere: hartarse ha de afrenta.
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.
31 Porque el Señor no desechará para siempre.
Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
32 Antes si afligiere, también se compadecerá según la multitud de sus misericordias.
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33 Porque no aflige, ni congoja de su corazón a los hijos de los hombres.
Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.
34 Para desmenuzar debajo de sus pies todos los encarcelados de la tierra;
Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,
35 Para hacer apartar el derecho del hombre delante de la presencia del Altísimo;
kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,
36 Para trastornar al hombre en su causa, el Señor no lo sabe.
kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?
37 ¿Quién será pues aquel que diga, que vino algo que el Señor no mandó?
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?
38 ¿De la boca del Altísimo no saldrá malo ni bueno?
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?
39 ¿Por qué pues tiene dolor el hombre viviente, el hombre en su pecado?
Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?
40 Escudriñemos nuestros caminos, y busquemos, y volvámonos a Jehová.
Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.
41 Levantemos nuestros corazones con las manos a Dios en los cielos.
Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42 Nosotros habemos rebelado, y fuimos desleales: por tanto tú no perdonaste.
Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,
43 Tendiste la ira, y perseguístenos; mataste, no perdonaste.
olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;
44 Cubrístete de nube, porque no pasase la oración.
olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.
45 Raedura y abominación nos tornaste en medio de los pueblos.
Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.
46 Todos nuestros enemigos abrieron sobre nosotros su boca.
Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47 Temor, y lazo fue a nosotros, asolamiento, y quebrantamiento.
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.
48 Ríos de aguas echan mis ojos por el quebrantamiento de la hija de mi pueblo.
Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49 Mis ojos destilan, y no cesan; porque no hay relajación,
Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä
50 Hasta que Jehová mire, y vea desde los cielos.
siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.
51 Mis ojos contristaron a mi alma por todas las hijas de mi ciudad.
Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52 Cazando me cazarón mis enemigos como a ave, sin porqué.
Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53 Ataron mi vida en mazmorra, y pusieron piedra sobre mí.
He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.
54 Aguas vinieron de avenida sobre mi cabeza: yo dije: Muerto soy.
Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.
55 Invoqué tu nombre, o! Jehová, desde la cárcel profunda.
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.
56 Oíste mi voz: no escondas tu oído a mi clamor, para que yo respire.
Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".
57 Acercástete el día que te invoqué: dijiste: No temas.
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".
58 Pleiteaste, Señor, la causa de mi alma, redimiste mi vida.
Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.
59 Tú has visto, o! Jehová, mi sin razón: pleitea mi causa.
Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.
60 Tú has visto, toda su venganza, todos sus pensamientos contra mí.
Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61 Tu has oído la afrenta de ellos, o! Jehová, todos sus pensamientos contra mí:
Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62 Los dichos de los que se levantaron contra mí, y su pensamiento contra mí siempre.
Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.
63 Su sentarse, y su levantarse mira: yo soy su canción.
Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64 Págales paga, o! Jehová, según la obra de sus manos.
Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.
65 Dáles ansia de corazón, dáles tu maldición.
Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66 Persíguelos en furor, y quebrántalos de debajo de los cielos, o! Jehová.
Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.
