Job 41
1 ¿Sacarás tú al Leviatán con el anzuelo; y con la cuerda que le echares en su lengua?
Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
2 ¿Pondrás tú garfio en sus narices; y horadarás tú con espina su quijada?
Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
3 ¿Multiplicará él ruegos para contigo? ¿hablarte ha él a ti lisonjas?
Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
4 ¿Hará concierto contigo para que le tomes por siervo perpetuo?
Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
5 ¿Jugarás tú con él, como con pájaro? ¿y atarle has para tus niñas?
Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
6 ¿Harán banquete por causa de él los compañeros? ¿partirle han entre los mercaderes?
Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
7 ¿Cortarás tú con cuchillo su cuero, y con francado de pescadores su cabeza?
Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
8 Pon tu mano sobre él: acordarte has de la batalla, y nunca más tornarás.
Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
9 He aquí que tu esperanza será burlada; por que aun a su sola vista se desmayarán.
Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
10 Nadie hay tan osado que le despierte: ¿quién pues podrá estar delante de mí?
Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
11 ¿Quién me previno para que yo se lo agradezca? todo lo que está debajo del cielo es mío.
Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
12 Y no callaré sus miembros, y la cosa de sus fuerzas, y la gracia de su disposición.
Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
13 ¿Quién descubrirá la delantera de su vestidura? ¿quién se llegará a él con freno doble?
Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
14 ¿Quién abrirá las puertas de su rostro? Los ordenes de sus dientes espantan.
Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
15 La gloria de su vestido es escudos fuertes, cerrados entre sí estrechamente.
Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
16 El uno se junta con el otro, que viento no entra entre ellos.
Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
17 El uno está pegado con el otro, están trabados entre sí, que no se pueden apartar.
Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
18 Con sus estornudos enciende lumbre; y sus ojos son como los párpados del alba.
Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
19 De su boca salen hachas de fuego, y proceden centellas de fuego.
Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
20 De sus narices sale humo, como de una olla, o caldero que hierve.
Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
21 Su aliento enciende los carbones, y de su boca sale llama.
Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
22 En su cerviz mora la fortaleza, y delante de él es deshecho el trabajo.
Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
23 Las partes de su carne están pegadas entre sí: está firme su carne en él, y no se mueve.
Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
24 Su corazón es firme como una piedra, y fuerte como la muela de debajo.
Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
25 De su grandeza tienen temor los fuertes, y de sus desmayos se purgan.
Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
26 Cuando alguno le alcanzare, ni espada, ni lanza, ni dardo, ni coselete, durará contra él.
Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
27 El hierro estima por pajas, y el acero por leño podrido.
Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
28 Saeta no le hace huir: las piedras de honda se le tornan armas.
Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
29 Toda arma tiene por hojarascas, y del blandeamiento de la pica se burla,
Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
30 Por debajo tiene agudas conchas: imprime su agudez en el suelo.
Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
31 Hace hervir como una olla la profunda mar; y tórnala como una olla de ungüento.
Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
32 En pos de sí hace resplandecer la senda, que parece que la mar es cana.
Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
33 No hay sobre la tierra su semejante, hecho para nada temer.
Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
34 Menosprecia toda cosa alta, es rey sobre todos los soberbios.
Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.
