Job 4
1 Y respondió Elifaz el Temanita, y dijo:
Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 Si probaremos a hablarte, serte ha molesto: ¿mas quién podrá detener las palabras?
Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 He aquí, tú enseñabas a muchos, y las manos flacas corroborabas.
Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 Al que vacilaba, enderezaban tus palabras: y las rodillas de los que arrodillaban, esforzabas.
Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 Mas ahora que a ti te ha venido esto, te es molesto: y cuando ha llegado hasta ti, te turbas.
Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
6 ¿Es este tu temor, tu confianza, tu esperanza, y la perfección de tus caminos?
Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Acuérdate ahora, ¿quién haya sido inocente, que se perdiese? ¿y en dónde los rectos han sido cortados?
Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 Como yo he visto, que los que aran iniquidad, y siembran injuria, la siegan.
Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 Perecen por el aliento de Dios, y por el espíritu de su furor son consumidos.
He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 El bramido del león, y la voz del león, y los dientes de los leoncillos son arrancados.
Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 El león viejo perece por falta de presa, y los hijos del león son esparcidos.
Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12 El negocio también me era a mí oculto: mas mi oído ha entendido algo de ello.
Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 En imaginaciones de visiones nocturnas, cuando el sueño cae sobre los hombres,
Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 Un espanto, y un temblor me sobrevino, que espantó todos mis huesos.
Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 Y un espíritu pasó por delante de mí, que el pelo de mi carne se erizó.
Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 Paróse una fantasma delante de mis ojos, cuyo rostro yo no conocí; y callando, oí que decía:
Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 ¿Si será el hombre más justo que Dios? ¿Si será el varón más limpio que el que le hizo?
Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 He aquí que en sus siervos no confía; y en sus ángeles puso locura:
Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 ¿Cuánto más en los que habitan en casas de lodo, cuyo fundamento está en el polvo, y que serán quebrantados de la polilla?
Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 De la mañana a la tarde son quebrantados, y se pierden para siempre, sin que haya quien lo eche de ver.
Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 ¿Su hermosura no se pierde con ellos mismos? muérense y no lo saben.
Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
