Job 39
1 ¿Sabes tú el tiempo en qué paren las cabras monteses? ¿o miraste tú las ciervas, cuando están pariendo?
Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
2 ¿Contaste tú los meses de su preñez? ¿y sabes el tiempo cuando han de parir?
Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
3 Como se encorvan, quebrantan sus hijos, pasan sus dolores:
Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
4 Como después sanan los hijos, crecen con el grano: salen, y nunca más vuelven a ellas.
Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
5 ¿Quién echó libre al asno montés? ¿y quién soltó sus ataduras?
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
6 Al cual yo puse casa en la soledad, y sus moradas en la tierra salada.
sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
7 Ríese de la multitud de la ciudad: no oye las voces del pechero.
Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
8 Lo oculto de los montes es su pasto, y anda buscando todo lo que está verde.
se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
9 ¿Querrá el unicornio servirte a ti, ni quedar a tu pesebre?
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
10 ¿Atarás tú al unicornio con su coyunda para el surco? ¿labrará los valles en pos de ti?
Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
11 ¿Confiarás tú en él, por ser grande su fortaleza, y fiarás de él tu labor?
Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
12 ¿Fiarás de él que te tornará tu simiente, y que allegará en tu era?
Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
13 ¿Hiciste tú las alas alegres del avestruz: los cañones y la pluma de la cigüeña?
Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
14 La cual desampara en la tierra sus huevos, y sobre el polvo los calienta,
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
15 Y olvídase de que los pisará algún pie, y que los quebrará alguna bestia del campo.
Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16 Endurécese para con sus hijos, como si no fuesen suyos, no temiendo de que su trabajo haya sido en vano:
Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
17 Porque Dios la hizo olvidar de sabiduría, y no le dio inteligencia.
Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
18 A su tiempo se levanta en alto, y se burla del caballo, y del que sube en él.
Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
19 ¿Diste tú al caballo la fortaleza? ¿vestiste tú su cerviz de relincho?
Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
20 ¿Espantarle has tú como a alguna langosta, en cuya nariz hay fuerza para espantar?
Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
21 Escarba la tierra, alégrase en su fuerza, sale al encuentro de las armas:
Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
22 Hace burla del espanto, y no teme; ni vuelve el rostro delante de la espada.
Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
23 Contra él suena la aljaba, el hierro de la lanza, y de la pica;
Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
24 Y él con ímpetu y furor escarba la tierra, y no estima el sonido de la bocina.
Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
25 Entre las bocinas dice: ¡Ea! y desde lejos huele la batalla, el estruendo de los príncipes, y el clamor.
Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
26 ¿Vuela el gavilán por tu industria, y extiende sus alas hacia el mediodía?
Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
27 ¿Enaltécese el águila por tu mandamiento, y pone en alto su nido:
Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
28 Habita, y está en la piedra en la cumbre del peñasco, y de la roca?
Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
29 Desde allí asecha la comida: sus ojos consideran muy lejos.
Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
30 Y sus pollos tragan sangre; y adonde hubiere muertos, allí está.
Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
