Job 32
1 Y cesaron estos tres varones de responder a Job, por cuanto él era justo en sus ojos.
Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
2 Y Eliú, hijo de Baraquel, Buzita, de la familia de Ram, se enojó con furor contra Job: enojóse con furor, por cuanto justificaba su vida más que a Dios.
Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
3 Enojóse asimismo con furor contra sus tres amigos, por cuanto no hallaban que responder, habiendo condenado a Job.
Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
4 Y Eliú había esperado a Job en la disputa; porque todos eran más viejos de días que él.
Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
5 Y viendo Eliú que no había respuesta en la boca de aquellos tres varones, su furor se encendió.
Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
6 Y respondió Eliú, hijo de Baraquel, Buzita, y dijo: Yo soy menor de días, y vosotros viejos; por tanto he tenido miedo, y he temido de declararos mi opinión.
Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
7 Yo decía: Los días hablarán, y la muchedumbre de años declarará sabiduría.
Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
8 Ciertamente espíritu hay en el hombre, e inspiración del Omnipotente los hace que entiendan.
Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
9 No los grandes son los sabios: ni los viejos entienden el derecho.
Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
10 Por tanto yo dije: Escuchádme, declararé mi sabiduría yo también.
Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
11 He aquí, yo he esperado a vuestras razones, he escuchado vuestros argumentos entre tanto que buscáis palabras.
Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
12 Y aun os he considerado, y he aquí, que no hay de vosotros quien redarguya a Job, y responda a sus razones.
Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
13 Porque no digáis: Nosotros hemos hallado sabiduría: Dios le desechó, y no hombre.
Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
14 Ni tampoco Job enderezó a mi sus palabras, ni yo le responderé con vuestras razones.
Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
15 Espantáronse, no respondieron más, quitáronseles las hablas.
He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
16 Y yo esperé, porque no hablaban: antes pararon, y no respondieron más.
Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
17 Responderé pues también yo mi parte, declararé también yo mi opinión:
Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
18 Porque estoy lleno de palabras: y el espíritu de mi vientre me constriñe.
Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
19 De cierto mi vientre es como el vino que no tiene respiradero, y se rompe como odres nuevos.
Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
20 Hablaré pues, y respiraré: abriré mis labios, y responderé.
Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
21 No haré ahora acepción de personas, ni usaré con hombre de lisonjeros títulos.
En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
22 Porque no sé hablar lisonjas: de otra manera en breve me consuma mi hacedor.
Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
