Job 3
1 Después de esto abrió Job su boca, y maldijo su día.
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2 Y exclamó Job, y dijo:
Job lausui ja sanoi:
3 Perezca el día en que yo fui nacido, y la noche que dijo: Concebido es varón.
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
4 Aquel día fuera tinieblas, y Dios no curara de él desde arriba, ni claridad resplandeciera sobre él.
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5 Ensuciáranle tinieblas y sombra de muerte; reposara sobre él nublado, que le hiciera horrible como día caluroso.
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6 A aquella noche ocupara oscuridad, ni fuera contada entre los días del año, ni viniera en el número de los meses.
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
7 Oh si fuera aquella noche solitaria, que no viniera en ella canción;
Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8 Maldijéranla los que maldicen al día, los que se aparejan para levantar su llanto.
Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9 Las estrellas de su alba fueran oscurecidas; esperara la luz, y no viniera; ni viera los párpados de la mañana.
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10 Porque no cerró las puertas del vientre donde yo estaba, ni escondió de mis ojos la miseria.
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
11 ¿Por qué no morí yo desde la matriz, y fui traspasado en saliendo del vientre?
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12 ¿Por qué me previnieron las rodillas, y para qué los pechos que mamase?
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
13 Porque ahora yaciera y reposara; durmiera, y entonces tuviera reposo,
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14 Con los reyes, y con los consejeros de la tierra, que edifican para sí los desiertos;
kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
15 O con los príncipes que poseen el oro, que hinchen sus casas de plata.
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
16 O ¿ por qué no fui escondido como abortivo, como los pequeñitos que nunca vieron luz?
tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17 Allí los impíos dejaron el miedo, y allí descansaron los de cansadas fuerzas.
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
18 Allí también reposaron los cautivos, no oyeron la voz del exactor.
kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19 Allí está el chico y el grande: allí es el siervo libre de su señor.
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20 ¿Por qué dio luz al trabajado, y vida a los amargos de ánimo?
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21 Que esperan la muerte, y no la hay: y la buscan más que tesoros.
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22 Que se alegran de grande alegría, y se gozan cuando hallan el sepulcro.
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
23 Al hombre que no sabe por donde vaya, y que Dios le encerró.
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
24 Porque antes que mi pan, viene mi suspiro: y mis gemidos corren como aguas.
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25 Porque el temor que me espantaba, me ha venido, y háme acontecido lo que temía.
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
26 Nunca tuve paz, nunca me sosegué, ni nunca me reposé; y vínome turbación.
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
