Job 19
1 Y respondió Job, y dijo:
Job vastasi ja sanoi:
2 ¿Hasta cuándo angustiaréis mi alma: y me moleréis con palabras?
"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3 Ya me habéis avergonzado diez veces: no tenéis vergüenza de afrentarme.
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4 Sea así, que de cierto yo haya errado: conmigo se quedará mi yerro.
Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5 Mas si vosotros os engrandeciereis contra mí, y redarguyereis contra mí mi oprobrio:
Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6 Sabéd ahora, que Dios, me trastornó, y trajo al derredor su red sobre mí.
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7 He aquí, yo clamaré agravio, y no seré oído: daré voces, y no habrá juicio.
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8 Cercó de vallado mi camino, y no pasaré; y sobre mis veredas puso tinieblas.
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9 Quitóme mi honra, y quitó la corona de mi cabeza.
Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10 Arrancóme al derredor, y me fui; e hizo ir, como de un árbol, mi esperanza.
Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11 E hizo inflamar contra mí su furor; y contóme a sí entre sus enemigos.
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12 Vinieron sus ejércitos a una, y trillaron sobre mí su camino; y asentaron campo en derredor de mi tienda.
Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13 Mis hermanos hizo alejar de mí, y mis conocidos ciertamente se extrañaron de mí.
Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14 Mis parientes se detuvieron; y mis conocidos se olvidaron de mí.
Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15 Los moradores de mi casa, y mis criadas, me tuvieron por extraño: extraño fui yo en sus ojos.
Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16 Llamé a mi siervo, y no respondió; de mi propia boca le rogaba.
Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17 Mi aliento fue hecho extraño a mi mujer, y por los hijos de mi vientre le rogaba.
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18 Aun los muchachos me menospreciaron: en levantándome, luego hablaban contra mí.
Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19 Todos los varones de mi secreto me aborrecieron; y los que yo amaba, se tornaron contra mí.
Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20 Mi hueso se pegó a mi piel y a mi carne, y he escapado con el cuero de mis dientes.
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21 ¡Oh vosotros mis amigos tenéd compasión de mí, tenéd compasión de mí! porque la mano de Dios me ha tocado.
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22 ¿Por qué me perseguís como Dios, y no os hartáis de mis carnes?
Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23 ¿Quién diese ahora que mis palabras fuesen escritas? ¿Quién diese que se escribiesen en un libro?
Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24 ¿Qué con cincel de hierro y con plomo fuesen en piedra esculpidas para siempre?
rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25 Yo sé que mi Redentor vive, y que al fin se levantará sobre el polvo.
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26 Y después, desde este mi roto cuero, y desde mi propia carne tengo de ver a Dios:
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27 Al cual yo tengo de ver por mí, y mis ojos le han de ver, y no otro, [aunque] mis riñones se consuman dentro de mí.
Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28 ¿Por qué no decís: Por qué le perseguimos? pues que la raíz del negocio se halla en mí.
Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
29 Teméd a vosotros delante de la espada; porque la ira de la espada de las maldades viene: porque sepáis que hay juicio.
niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
