Job 16
1 Y respondió Job, y dijo:
Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 Muchas veces he oído cosas como estas: consoladores molestos sois todos vosotros.
Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3 ¿Han de tener fin las palabras ventosas? ¿o qué te animará a responder?
Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 También yo hablaría como vosotros. Ojalá vuestra alma estuviera en lugar de la mía, que yo os tendría compañía en las palabras, y sobre vosotros movería mi cabeza.
Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5 Esforzaríaos con mi boca, y la consolación de mis labios detendría el dolor.
Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
6 Mas si hablo, mi dolor no cesa; y si dejo de hablar, no se aparta de mí.
Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7 Empero ahora me ha fatigado: ha asolado toda mi compañía.
Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 Háme arrugado: el testigo es mi magrez, que se levanta contra mí para testificar en mi rostro.
Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 Su furor me arrebató, y me ha sido contrario: crujió sus dientes contra mí; contra mí aguzó sus ojos mi enemigo.
Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 Abrieron contra mi su boca, hirieron mis mejillas con afrenta: contra mí se juntaron todos.
He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 Háme entregado Dios al mentiroso, y en las manos de los impíos me hizo temblar.
Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 Próspero estaba, y desmenuzóme; y arrebatóme por la cerviz, y despedazóme, y púsome a sí por hito.
Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 Cercáronme sus flecheros, partió mis riñones, y no perdonó: mi hiel derramó por tierra.
Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14 Quebrantóme de quebrantamiento sobre quebrantamiento: corrió contra mí como un gigante.
Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15 Yo cosí saco sobre mi piel, y cargué mi cabeza de polvo.
Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16 Mi rostro está enlodado con lloro, y mis párpados entenebrecidos;
Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17 Sobre no haber iniquidad en mis manos, y haber sido limpia mi oración.
Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
18 ¡Oh tierra no cubras mi sangre, y no haya lugar a mi clamor!
Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19 Por cierto aun ahora en los cielos está mi testigo, y mi testigo en las alturas.
Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20 Mis disputadores son mis amigos: mas mis ojos a Dios destilan.
Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21 ¡ Ojalá pudiese disputar el hombre con Dios, como puede con su prójimo!
Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22 Mas los años contados vendrán: y yo andaré el camino por donde no volveré.
Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.
