Job 14

1 El hombre nacido de mujer, corto de días, y harto de desabrimiento.

Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,

2 Que sale como una flor, y luego es cortado; y huye como la sombra, y no permanece.

Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.

3 ¿Y sobre este abres tus ojos, y me traes a juicio contigo?

Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.

4 ¿Quién hará limpio de inmundo? Nadie.

Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?

5 Ciertamente sus días están determinados, y el número de sus meses está cerca de ti: tú le pusiste términos, de los cuales no pasará.

Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.

6 Si tú le dejares, él dejará de ser: entre tanto deseará, como el jornalero, su día.

Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.

7 Porque si el árbol fuere cortado, aun queda de él esperanza: retoñecerá aun, y sus renuevos no faltarán.

Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:

8 Si se envejeciere en la tierra su raíz, y su tronco fuere muerto en el polvo:

Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,

9 Al olor del agua reverdecerá, y hará copa, como nueva planta.

Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.

10 Mas cuando el hombre morirá, y será cortado, y perecerá el hombre, ¿dónde estará él?

Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?

11 Las aguas de la mar se fueron, y el río se secó: secóse.

Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,

12 Así el hombre yace, y no se tornará a levantar: hasta que no haya cielo, no despertarán, ni recordarán de su sueño.

Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.

13 ¡Oh quién me diese que me escondieses en la sepultura, y que me encubrieses, hasta que tu ira reposase; que me pusieses plazo, y te acordases de mí! (Sheol h7585)

O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)

14 Si el hombre se muriere, ¿ volverá él a vivir? Todos los días de mi edad esperaría, hasta que viniese mi mutación.

Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,

15 Entonces aficionado a la obra de tus manos llamar me has, y yo te responderé.

Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;

16 Porque ahora me cuentas los pasos, y no das dilación a mi pecado.

Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?

17 Tienes sellada en manojo mi prevaricación, y añades a mi iniquidad.

Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.

18 Y ciertamente el monte que cae, desfallece; y las peñas son traspasadas de su lugar.

Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,

19 Las piedras son quebrantadas con el agua impetuosa, que se lleva el polvo de la tierra: así haces perder al hombre la esperanza.

Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.

20 Para siempre serás más fuerte que él, y él irá: demudarás su rostro, y le enviarás.

Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.

21 Sus hijos serán honrados, y él no lo sabrá; o serán afligidos, y no dará cata en ello.

Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.

22 Mas mientras su carne estuviere sobre él, se dolerá; y su alma se entristecerá en él.

Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.