Salmos 88
1 Oh Yavé, ʼElohim de mi salvación, Día y noche clamo delante de Ti.
Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
2 Llegue mi oración a tu Presencia. Inclina tu oído a mi clamor.
Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä. (Sheol h7585)
4 Soy contado entre los que descienden al sepulcro. Soy como un varón sin fuerza,
Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
5 Olvidado entre los muertos, Como los asesinados que están tendidos en la tumba, De quienes ya no te acuerdas, y son cortados de tu mano.
Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
6 Me colocaste en la fosa más profunda, En lugares oscuros, en las profundidades.
Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
7 Tu ira pesa sobre mí. Me afliges con todas tus olas. (Selah)
Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)
8 Alejaste a mis conocidos de mí. Me pusiste como un objeto de repugnancia para ellos. Estoy encerrado y no puedo salir.
Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
9 Mis ojos se enfermaron por causa de la aflicción. Cada día te invoco, oh Yavé. Extiendo mis manos hacia Ti:
Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
10 ¿Harás milagros a favor de los muertos? ¿Se levantarán los muertos para alabarte? (Selah)
Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)
11 ¿Se anunciará en el sepulcro tu misericordia, Tu fidelidad en el Abadón?
Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
12 ¿Serán reconocidas tus maravillas en la oscuridad, Y tu justicia en la tierra del olvido?
Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
13 Pero yo te invoco, oh Yavé, Clamo por ayuda. De mañana mi súplica llega delante de Ti.
Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
14 ¿Por qué, oh Yavé, desechas mi alma? ¿Por qué escondes de mí tu rostro?
Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
15 Desde mi juventud estuve afligido y necesitado. Sufrí tus terrores. Estuve turbado.
Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
16 Tu ardiente ira pasó sobre mí. Tus terrores me destruyeron.
Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
17 Me rodean de continuo como aguas. En conjunto me cercaron.
Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
18 Alejaste de mí a mis amigos y compañeros. Solo la oscuridad es mi compañera.
Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.
