Salmos 81
1 Canten con gozo a ʼElohim, Fortaleza nuestra. Aclamen con júbilo al ʼElohim de Jacob.
Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
2 Eleven un canto, batan el pandero, la suave lira y el arpa.
Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
3 Soplen la corneta en la Nueva Luna en el día de nuestra fiesta,
Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
4 Porque estatuto es para Israel, Ordenanza del ʼElohim de Jacob.
Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
5 Lo estableció como testimonio en José Cuando salió de la tierra de Egipto. Escuché un lenguaje que no conocía.
Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
6 Quité su hombro de debajo de la carga. Sus manos fueron libradas del peso de los cestos.
Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
7 En la angustia clamaste, Y Yo te rescaté. Te respondí en el secreto del trueno. Te probé junto al agua de Meriba. (Selah)
Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
8 Escucha, pueblo mío, y te amonestaré. Oh Israel, si me escuchas,
Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 Que no haya en medio de ti ʼelohim extraño, Ni adores algún ʼelohim extranjero.
Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
10 Yo soy Yavé, Tu ʼElohim, El que te sacó de la tierra de Egipto. ¡Abre tu boca, y Yo la llenaré!
Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
11 Pero mi pueblo no escuchó mi voz. Israel no me obedeció.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
12 Por eso los entregué a la dureza de su corazón, Para que anduvieran según sus propios designios.
Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
13 ¡Oh, si mi pueblo me escuchara! ¡Que Israel anduviera en mis caminos!
Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
14 Prontamente Yo sometería a sus enemigos Y volvería mi mano contra sus adversarios.
Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
15 Los que aborrecen a Yavé se le someterían, Pero su castigo duraría para siempre.
Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
16 Pero a ti te sustentaría con lo más fino del trigo Y te saciaría con miel de la roca.
Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
