Salmos 78

1 Escucha, pueblo mío, mi instrucción. Inclina tus oídos a las palabras de mi boca.

Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

2 Abriré mi boca en proverbio. Declararé dichos de antaño de difícil comprensión,

Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

3 Los cuales oímos y conocimos. Nos los relataron nuestros antepasados.

Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

4 No los encubriremos a sus hijos. Contaremos a la generación venidera las alabanzas de Yavé, Y su poder y las maravillosas obras que hizo.

sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Él estableció testimonio en Jacob, Y estableció Ley en Israel, La cual mandó a nuestros antepasados Que la enseñaran a sus hijos,

Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

6 A fin de que la generación venidera [la] supiera, Los hijos que iban a nacer, Con el fin de que se levantaran y la dijeran a sus hijos,

että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

7 Para que en ʼElohim depositen su confianza, Y no olviden las obras de ʼEL, Sino que guarden sus Mandamientos,

Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

8 Y no sean como sus antepasados, Generación terca y rebelde, Generación que no preparó su corazón, Y su espíritu no fue fiel a ʼEL.

Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

9 Los hijos de Efraín, arqueros equipados, Dieron la espalda en el día de la batalla.

Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

10 No guardaron el Pacto de ʼElohim Y rehusaron andar en su Ley.

Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

11 Olvidaron sus obras. Él hizo maravillas ante sus antepasados en la tierra de Egipto.

vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

12 Delante de sus antepasados realizó maravillas en la tierra de Egipto. En el campo de Zoán

Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

13 Dividió el mar y los pasó. Detuvo las aguas como en una pila.

Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.

14 De día los guiaba con nube, Con resplandor de fuego toda la noche.

Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.

15 Hendió las peñas del desierto Y les dio a beber raudales sin medida.

Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

16 Sacó arroyos de la peña Y las aguas corrieron como ríos.

Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.

17 Pero ellos aún continuaron pecando contra Él. Se rebelaron contra ʼElyón en el desierto

Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

18 Y en sus corazones tentaron a ʼEL. Pidieron comida según su deseo.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

19 Hablaron contra ʼElohim: ¿Puede ʼEL preparar una mesa en el desierto?

Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

20 Sí, Él golpeó la roca Y brotaron aguas y se desbordaron torrentes. ¿Puede Él dar también pan? ¿Proveerá carne para su pueblo?

Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"

21 Por tanto, oyó Yavé y se indignó. Un fuego se encendió contra Jacob, Y una ira subió contra Israel,

Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,

22 Por cuanto no creyeron en ʼElohim, Ni confiaron en su salvación.

koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

23 Sin embargo, mandó a las nubes desde arriba, Y abrió las puertas del cielo.

Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;

24 Hizo llover sobre ellos maná para comer Y les dio alimento del cielo.

hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.

25 Pan de ángeles comió el hombre. Les envió comida en abundancia.

Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

26 Sopló en el cielo el viento del este Y con su poder atrajo el viento del sur.

Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

27 Esparció sobre ellos carne como polvo, Criaturas aladas como la arena de los mares.

hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

28 Las soltó en medio del campamento alrededor de sus tiendas.

hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.

29 Comieron y se hartaron, Y les cumplió su deseo.

Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

30 Antes que ellos saciaran su apetito, Cuando la comida estaba en sus bocas,

Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

31 Surgió contra ellos la ira divina Que mató a algunos de los fornidos de ellos Y sometió a los jóvenes escogidos de Israel.

kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

32 A pesar de eso, siguieron en pecado Y no dieron crédito a sus maravillas.

Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Por tanto consumió sus días en vanidad, Y sus años en temor.

Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

34 Cuando los hería de muerte, Lo buscaban. Se arrepentían y con diligencia lo buscaban.

Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

35 Se acordaban que ʼElohim era su Roca, Y ʼEL, ʼElyón, su Redentor.

He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

36 Lo lisonjeaban con su boca Y le mentían con su lengua.

Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

37 Pues sus corazones no eran firmes hacia Él, Ni eran fieles a su Pacto.

sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

38 Pero Él por misericordia perdonó su iniquidad Y no los destruyó. Con frecuencia contuvo su ira Y no despertó todo su enojo.

Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

39 Recordó que no eran sino carne, Un soplo que pasa y no regresa.

Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

40 ¡Cuán a menudo se rebelaron contra Él en el desierto Y lo contristaron en terreno no habitado!

Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

41 Vez tras vez tentaron a ʼEL. Irritaron al Santo de Israel.

Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.

42 No se acordaron de su poder, Del día cuando los redimió del adversario:

He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

43 Cuando realizó en Egipto sus señales, Y sus maravillas en la tierra de Zoán.

jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,

44 Cuando convirtió sus ríos en sangre, Y ellos no pudieron beber de sus manantiales.

muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

45 Cuando envió entre ellos enjambres de moscas que los devoraban Y ranas que los destruían.

lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

46 Cuando entregó a los saltamontes sus cosechas Y el fruto de su trabajo a la langosta.

antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

47 Él destruyó sus viñas con granizo Y sus sicómoros con escarcha.

hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

48 Él entregó al granizo sus vacadas Y a los rayos sus ganados.

antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.

49 Envió sobre ellos su ardiente ira, Enojo, indignación y angustia, Una banda de mensajeros destructores.

Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.

50 Él dispuso un camino para su ira Y no libró sus vidas de la muerte. Entregó sus vidas a la pestilencia

Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

51 E hirió a todos los primogénitos de Egipto, Las primicias de su virilidad en las tiendas de Cam.

Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

52 Pero dirigió a su pueblo como ovejas, Y como rebaño los guió por el desierto.

Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

53 Los condujo con seguridad para que no temieran, Pero el mar cubrió a sus enemigos.

Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.

54 Los llevó hasta la frontera de su Tierra Santa, Al país montañoso que adquirió su mano derecha.

Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

55 Echó a las naciones de delante de ellos. Con medida [les] repartió las tierras de ellos en heredad, E hizo que las tribus de Israel vivieran en sus tiendas.

Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

56 Pero ellos tentaron y provocaron a ʼElyón ʼElohim Y no guardaron sus Testimonios.

Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

57 Regresaron y actuaron deslealmente como sus antepasados. Tal como sus antepasados, fueron desleales. Se desviaron como arco torcido.

vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

58 Lo provocaron con sus lugares altos Y despertaron su celo con sus imágenes de talla.

He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

59 Cuando ʼElohim oyó, se indignó Y aborreció a Israel en gran manera.

Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.

60 Por lo cual abandonó el Tabernáculo de Silo, El Tabernáculo que estableció entre los hombres.

Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

61 Entregó su poder a la cautividad Y su resplandor en mano del adversario.

Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.

62 Entregó también su pueblo a la espada Y se indignó contra su heredad.

Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.

63 El fuego devoró a sus jóvenes, Y sus doncellas no tuvieron cantos nupciales.

Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

64 Sus sacerdotes cayeron a espada, Y sus viudas no hicieron lamentación.

Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

65 Pero entonces, como el que duerme, Como un valiente que se recupera del vino Despertó ʼAdonay

Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.

66 E hirió a sus adversarios por detrás. Puso sobre ellos afrenta perpetua.

Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.

67 Desechó la tienda de José Y no eligió a la tribu de Efraín,

Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

68 Sino escogió a la tribu de Judá Y la Montaña de Sion, que Él amó.

vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

69 Construyó en las alturas su Santuario Como la tierra que fundó para siempre.

Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

70 También escogió a David, su esclavo, Y lo tomó de los rebaños.

Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.

71 Lo trajo de detrás de las ovejas que tenían crías Para que apacentara a Jacob su pueblo Y a Israel su heredad.

Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.

72 Los pastoreó según la integridad de su corazón, Y los guió con la destreza de sus manos.

Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.