Salmos 78

1 Escucha, pueblo mío, mi instrucción. Inclina tus oídos a las palabras de mi boca.

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

2 Abriré mi boca en proverbio. Declararé dichos de antaño de difícil comprensión,

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

3 Los cuales oímos y conocimos. Nos los relataron nuestros antepasados.

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

4 No los encubriremos a sus hijos. Contaremos a la generación venidera las alabanzas de Yavé, Y su poder y las maravillosas obras que hizo.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

5 Él estableció testimonio en Jacob, Y estableció Ley en Israel, La cual mandó a nuestros antepasados Que la enseñaran a sus hijos,

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

6 A fin de que la generación venidera [la] supiera, Los hijos que iban a nacer, Con el fin de que se levantaran y la dijeran a sus hijos,

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

7 Para que en ʼElohim depositen su confianza, Y no olviden las obras de ʼEL, Sino que guarden sus Mandamientos,

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

8 Y no sean como sus antepasados, Generación terca y rebelde, Generación que no preparó su corazón, Y su espíritu no fue fiel a ʼEL.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

9 Los hijos de Efraín, arqueros equipados, Dieron la espalda en el día de la batalla.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

10 No guardaron el Pacto de ʼElohim Y rehusaron andar en su Ley.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

11 Olvidaron sus obras. Él hizo maravillas ante sus antepasados en la tierra de Egipto.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

12 Delante de sus antepasados realizó maravillas en la tierra de Egipto. En el campo de Zoán

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

13 Dividió el mar y los pasó. Detuvo las aguas como en una pila.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

14 De día los guiaba con nube, Con resplandor de fuego toda la noche.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

15 Hendió las peñas del desierto Y les dio a beber raudales sin medida.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

16 Sacó arroyos de la peña Y las aguas corrieron como ríos.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

17 Pero ellos aún continuaron pecando contra Él. Se rebelaron contra ʼElyón en el desierto

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

18 Y en sus corazones tentaron a ʼEL. Pidieron comida según su deseo.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

19 Hablaron contra ʼElohim: ¿Puede ʼEL preparar una mesa en el desierto?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

20 Sí, Él golpeó la roca Y brotaron aguas y se desbordaron torrentes. ¿Puede Él dar también pan? ¿Proveerá carne para su pueblo?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

21 Por tanto, oyó Yavé y se indignó. Un fuego se encendió contra Jacob, Y una ira subió contra Israel,

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

22 Por cuanto no creyeron en ʼElohim, Ni confiaron en su salvación.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

23 Sin embargo, mandó a las nubes desde arriba, Y abrió las puertas del cielo.

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

24 Hizo llover sobre ellos maná para comer Y les dio alimento del cielo.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

25 Pan de ángeles comió el hombre. Les envió comida en abundancia.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

26 Sopló en el cielo el viento del este Y con su poder atrajo el viento del sur.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

27 Esparció sobre ellos carne como polvo, Criaturas aladas como la arena de los mares.

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

28 Las soltó en medio del campamento alrededor de sus tiendas.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

29 Comieron y se hartaron, Y les cumplió su deseo.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

30 Antes que ellos saciaran su apetito, Cuando la comida estaba en sus bocas,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

31 Surgió contra ellos la ira divina Que mató a algunos de los fornidos de ellos Y sometió a los jóvenes escogidos de Israel.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

32 A pesar de eso, siguieron en pecado Y no dieron crédito a sus maravillas.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 Por tanto consumió sus días en vanidad, Y sus años en temor.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

34 Cuando los hería de muerte, Lo buscaban. Se arrepentían y con diligencia lo buscaban.

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

35 Se acordaban que ʼElohim era su Roca, Y ʼEL, ʼElyón, su Redentor.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

36 Lo lisonjeaban con su boca Y le mentían con su lengua.

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

37 Pues sus corazones no eran firmes hacia Él, Ni eran fieles a su Pacto.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

38 Pero Él por misericordia perdonó su iniquidad Y no los destruyó. Con frecuencia contuvo su ira Y no despertó todo su enojo.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

39 Recordó que no eran sino carne, Un soplo que pasa y no regresa.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

40 ¡Cuán a menudo se rebelaron contra Él en el desierto Y lo contristaron en terreno no habitado!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

41 Vez tras vez tentaron a ʼEL. Irritaron al Santo de Israel.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

42 No se acordaron de su poder, Del día cuando los redimió del adversario:

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

43 Cuando realizó en Egipto sus señales, Y sus maravillas en la tierra de Zoán.

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

44 Cuando convirtió sus ríos en sangre, Y ellos no pudieron beber de sus manantiales.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

45 Cuando envió entre ellos enjambres de moscas que los devoraban Y ranas que los destruían.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

46 Cuando entregó a los saltamontes sus cosechas Y el fruto de su trabajo a la langosta.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

47 Él destruyó sus viñas con granizo Y sus sicómoros con escarcha.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

48 Él entregó al granizo sus vacadas Y a los rayos sus ganados.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

49 Envió sobre ellos su ardiente ira, Enojo, indignación y angustia, Una banda de mensajeros destructores.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

50 Él dispuso un camino para su ira Y no libró sus vidas de la muerte. Entregó sus vidas a la pestilencia

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

51 E hirió a todos los primogénitos de Egipto, Las primicias de su virilidad en las tiendas de Cam.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

52 Pero dirigió a su pueblo como ovejas, Y como rebaño los guió por el desierto.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

53 Los condujo con seguridad para que no temieran, Pero el mar cubrió a sus enemigos.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

54 Los llevó hasta la frontera de su Tierra Santa, Al país montañoso que adquirió su mano derecha.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

55 Echó a las naciones de delante de ellos. Con medida [les] repartió las tierras de ellos en heredad, E hizo que las tribus de Israel vivieran en sus tiendas.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

56 Pero ellos tentaron y provocaron a ʼElyón ʼElohim Y no guardaron sus Testimonios.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

57 Regresaron y actuaron deslealmente como sus antepasados. Tal como sus antepasados, fueron desleales. Se desviaron como arco torcido.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

58 Lo provocaron con sus lugares altos Y despertaron su celo con sus imágenes de talla.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

59 Cuando ʼElohim oyó, se indignó Y aborreció a Israel en gran manera.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

60 Por lo cual abandonó el Tabernáculo de Silo, El Tabernáculo que estableció entre los hombres.

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

61 Entregó su poder a la cautividad Y su resplandor en mano del adversario.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

62 Entregó también su pueblo a la espada Y se indignó contra su heredad.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

63 El fuego devoró a sus jóvenes, Y sus doncellas no tuvieron cantos nupciales.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

64 Sus sacerdotes cayeron a espada, Y sus viudas no hicieron lamentación.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

65 Pero entonces, como el que duerme, Como un valiente que se recupera del vino Despertó ʼAdonay

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

66 E hirió a sus adversarios por detrás. Puso sobre ellos afrenta perpetua.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

67 Desechó la tienda de José Y no eligió a la tribu de Efraín,

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

68 Sino escogió a la tribu de Judá Y la Montaña de Sion, que Él amó.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

69 Construyó en las alturas su Santuario Como la tierra que fundó para siempre.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

70 También escogió a David, su esclavo, Y lo tomó de los rebaños.

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

71 Lo trajo de detrás de las ovejas que tenían crías Para que apacentara a Jacob su pueblo Y a Israel su heredad.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

72 Los pastoreó según la integridad de su corazón, Y los guió con la destreza de sus manos.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.