Salmos 69

1 Sálvame, oh ʼElohim, porque las aguas amenazan mi vida.

Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Daavidin virsi. Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.

2 Estoy hundido en lodo profundo, Y no hay donde asentar pie. Entré en aguas profundas, Y un diluvio me inunda.

Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.

3 Estoy cansado de llamar. Mi garganta enronqueció. Mis ojos desfallecen mientras espero a mi ʼElohim.

Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.

4 Aumentaron más que los cabellos de mi cabeza los que me odian sin causa. Son fuertes los que quieren destruirme. Se declararon enemigos míos sin causa. Y tengo que pagar lo que no robé.

Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.

5 Oh ʼElohim, Tú conoces mi insensatez. Mis pecados no te son ocultos.

Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.

6 No sean avergonzados por mi causa los que en Ti esperan, Oh ʼAdonay Yavé de las huestes. No sean avergonzados por mi causa los que te buscan, Oh ʼAdonay Yavé de las huestes. Que los que te buscan no sean deshonrados por mí, Oh ʼElohim de Israel.

Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.

7 Porque por tu causa he sufrido afrenta. Vergüenza cubrió mi semblante.

Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.

8 Me volví extraño para mis hermanos, Y extranjero para los hijos de mi madre.

Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.

9 Porque el celo de tu Casa me consume, Y las ofensas de los que te reprochan Cayeron sobre mí.

Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.

10 Me afligí a mí mismo con ayuno. Y esto fue mi afrenta.

Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.

11 Usé tela áspera como ropa, Y fui para ellos un refrán.

Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.

12 Los que se sientan en la puerta murmuran contra mí, Y soy el canto de los borrachos.

Porteissa-istujat minusta jaarittelevat, ja väkijuomain juojat minusta laulavat.

13 Pero yo elevo mi oración a Ti, oh Yavé, en el tiempo aceptable. Oh ʼElohim, por la grandeza de tu misericordia, Respóndeme con la verdad de tu salvación.

Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, sinua, Jumala, sinun suuren laupeutesi turvin. Vastaa minulle pelastavan uskollisuutesi tähden.

14 Sácame del lodo, Y no dejes que me hunda. Que yo sea librado de los que me aborrecen Y de las aguas profundas.

Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä.

15 Que no me ahogue el diluvio de agua, Ni me sorba el abismo, Ni la fosa cierre sobre mí su boca.

Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni.

16 Respóndeme, oh Yavé, Porque tu misericordia es buena. Vuélvete a mí conforme a la grandeza de tu misericordia.

Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi.

17 No escondas tu rostro de tu esclavo, Porque estoy en angustia. Respóndeme prontamente.

Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen ahdistuksessa; joudu, vastaa minulle.

18 Acércate a mi vida y redímela. Rescátame a causa de mis enemigos.

Lähesty minun sieluani ja lunasta se, vapahda minut vihollisteni tähden.

19 Tú conoces mi afrenta, mi vergüenza y mi oprobio. Delante de Ti están todos mis adversarios.

Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpeäni ja pilkkani, sinun edessäsi ovat julki kaikki minun ahdistajani.

20 La afrenta quebrantó mi corazón, Y estoy enfermo. Busqué compasión, y no hubo, Y consoladores, pero ninguno hallé.

Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt.

21 Me dieron además hiel como alimento, Y en mi sed me dieron a beber vinagre.

Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä.

22 Vuélvase su mesa delante de ellos una trampa. Y cuando ellos estén seguros en paz, Se convierta en trampa para ellos.

Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille.

23 Sean oscurecidos sus ojos para que no vean, Y que sus cinturas tiemblen continuamente.

Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.

24 Derrama tu indignación sobre ellos, Y alcánzalos con tu ardiente furor.

Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku.

25 Sea su campamento desolado, Que nadie viva en sus tiendas.

Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko.

26 Porque persiguen al que Tú mismo mataste, Y comentan el dolor de los que Tú heriste.

Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut.

27 Añade iniquidad a su iniquidad, Y no entren ellos en tu justicia.

Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskauteesi he älkööt pääskö.

28 Sean borrados del rollo de la vida, Y no sean inscritos con los justos.

Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.

29 Pero yo estoy afligido y adolorido. Que tu salvación me ponga en alto, oh ʼElohim.

Mutta minä olen kurja ja vaivattu, suojatkoon minua sinun apusi, Jumala,

30 Yo alabaré el Nombre de ʼElohim con canto, Y lo exaltaré con acción de gracias.

niin minä veisuulla kiitän Jumalan nimeä ja ylistän häntä kiitosvirsillä.

31 Y agradará a Yavé más que el sacrificio de un buey, O un novillo con cuernos y pezuñas.

Se on Herralle otollisempi kuin härkä, kuin mulli, sarvipää ja sorkkajalka.

32 Lo ven los humildes y se alegran. Ustedes, los que buscan a ʼElohim, Que reviva su corazón.

Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat; elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka etsitte Jumalaa.

33 Porque Yavé oye a los menesterosos, Y no desprecia a sus prisioneros.

Sillä Herra kuulee köyhiä eikä halveksi vankejansa.

34 ¡Alábenlo los cielos y la tierra, Los mares, y todo lo que se mueve en ellos!

Kiittäkööt häntä taivaat ja maa, meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.

35 Porque ʼElohim salvará a Sion, Y edificará las ciudades de Judá Para que vivan allí y las posean.

Sillä Jumala on pelastava Siionin ja rakentava Juudan kaupungit, niin että he asettuvat niihin ja omistavat ne.

36 Los descendientes de tus esclavos la heredan, Y los que aman tu Nombre habitarán en ella.

Hänen palvelijainsa jälkeläiset saavat sen perinnökseen, ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, saavat asua siinä.