Salmos 49

1 Oigan esto, pueblos todos, Escuchen todos los habitantes del mundo,

Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,

2 Tanto los humildes como los de alto nivel, Ricos y pobres juntamente.

sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.

3 Mi boca hablará sabiduría, Y la meditación de mi corazón entendimiento.

Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.

4 Inclinaré al proverbio mi oído. Declararé con el arpa mi dicho.

Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.

5 ¿Por qué tengo que temer en días de adversidad Cuando me rodea la iniquidad de mis adversarios,

Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?

6 Que confían en la abundancia de sus posesiones, Y se jactan de sus inmensas riquezas?

He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.

7 Ninguno de ellos puede de algún modo redimir al hermano, Ni pagar su rescate a ʼElohim.

Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.

8 Porque la redención de su vida es costosa, Y nunca será suficiente,

Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,

9 Para que viva eternamente Y jamás pase a corrupción.

että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.

10 Porque ve que aun los sabios mueren Igual como perecen el ignorante y el necio, Y dejan a otros sus riquezas.

Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.

11 Su íntima aspiración es que sus casas sean eternas, Sus moradas, por todas las generaciones. A sus tierras dan sus nombres.

He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

12 Pero el hombre no permanecerá con honra. Es como las bestias que perecen.

Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

13 Esta es la senda de los necios, Y de aquellos que tras ellos aprueban sus palabras. (Selah)

Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)

14 Como un rebaño están destinados al Seol, La muerte los pastorea. Los rectos se enseñorearán de ellos por la mañana, Se consumirá su buen parecer, Y el Seol será su morada. (Sheol h7585)

Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)

15 Pero ʼElohim redimirá mi alma del poder del Seol, Porque me llevará consigo. (Selah) (Sheol h7585)

Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)

16 No temas cuando alguno se enriquece, Cuando aumenta el esplendor de su casa.

Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.

17 Porque nada llevará al morir, Ni descenderá su esplendor tras él.

Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.

18 Aunque se congratule mientras vive, Aunque sea alabado porque prospera,

Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,

19 Se irá a la generación de sus antepasados Y nunca jamás verá la luz.

täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.

20 El hombre que vive con honor, Pero no entiende [esto], Es como las bestias que perecen.

Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.