Salmos 44

1 Oh ʼElohim, escuchamos con nuestros oídos, Nos contaron nuestros antepasados Las obras que Tú hiciste en sus días, En los tiempos antiguos.

Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.

2 Con tu mano expulsaste a las naciones Para establecerlos a ellos. Abatiste a los pueblos y los echaste.

Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.

3 No poseyeron la tierra por su espada, Ni los libró su brazo, Sino tu mano derecha, tu brazo y la luz de tu rostro, Porque te complaciste en ellos.

Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.

4 Tú eres mi Rey, oh ʼElohim. ¡Ordena las victorias de Jacob!

Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.

5 Por medio de Ti sacudiremos a nuestros enemigos. En tu Nombre pisotearemos a los que se levantan contra nosotros.

Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.

6 Porque no confiaré en mi arco, Ni mi espada me salvará.

Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;

7 Pero Tú nos salvaste de nuestros adversarios Y avergonzaste a los que nos aborrecen.

vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.

8 En ʼElohim nos gloriaremos todo el día Y alabaremos tu Nombre para siempre. (Selah)

Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)

9 Pero nos desechaste y nos avergonzaste. No sales con nuestros ejércitos.

Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.

10 Nos haces retroceder del adversario. Los que nos aborrecen nos saquean.

Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.

11 Nos entregas como ovejas para el matadero Y nos esparciste entre las naciones.

Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.

12 Vendes a tu pueblo por nada. Ningún beneficio exiges por ellos.

Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.

13 Nos convertiste en oprobio de nuestros vecinos, En escarnio y burla de los que nos rodean.

Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.

14 Nos pusiste como refrán entre las naciones, Un objeto de burla en medio de los pueblos.

Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.

15 Todo el día mi deshonor está delante de mí Y la confusión cubre mi cara,

Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,

16 Por la voz del que me critica y deshonra Por causa del enemigo y del vengativo.

herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.

17 Todo esto nos vino, Pero no nos olvidamos de Ti, Ni fuimos infieles a tu Pacto.

Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.

18 Nuestro corazón no se volvió atrás, Ni nuestros pasos se desviaron de tu senda.

Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.

19 Pero Tú nos aplastaste en un sitio de chacales, Y nos cubriste con la sombra de muerte.

Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.

20 Si nos olvidamos del Nombre de nuestro ʼElohim O alzamos nuestras manos a un ʼelohim extraño,

Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,

21 ¿ʼElohim no demandaría esto? Porque Él conoce los secretos del corazón.

eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?

22 Pero por tu causa nos matan cada día. Somos considerados como ovejas para el matadero.

Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.

23 Despiértate, ʼAdonay. ¿Por qué duermes? Despiértate, no nos rechaces para siempre.

Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.

24 ¿Por qué escondes tu rostro Y te olvidas de la aflicción y de nuestra opresión?

Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?

25 Porque nuestra alma está agobiada hasta el polvo Y nuestro cuerpo está pegado a la tierra.

Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.

26 Levántate, sé nuestra Ayuda. Redímenos por tu misericordia.

Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.