Salmos 44

1 Oh ʼElohim, escuchamos con nuestros oídos, Nos contaron nuestros antepasados Las obras que Tú hiciste en sus días, En los tiempos antiguos.

Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.

2 Con tu mano expulsaste a las naciones Para establecerlos a ellos. Abatiste a los pueblos y los echaste.

Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.

3 No poseyeron la tierra por su espada, Ni los libró su brazo, Sino tu mano derecha, tu brazo y la luz de tu rostro, Porque te complaciste en ellos.

Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.

4 Tú eres mi Rey, oh ʼElohim. ¡Ordena las victorias de Jacob!

Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.

5 Por medio de Ti sacudiremos a nuestros enemigos. En tu Nombre pisotearemos a los que se levantan contra nosotros.

Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.

6 Porque no confiaré en mi arco, Ni mi espada me salvará.

Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.

7 Pero Tú nos salvaste de nuestros adversarios Y avergonzaste a los que nos aborrecen.

Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.

8 En ʼElohim nos gloriaremos todo el día Y alabaremos tu Nombre para siempre. (Selah)

Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)

9 Pero nos desechaste y nos avergonzaste. No sales con nuestros ejércitos.

Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?

10 Nos haces retroceder del adversario. Los que nos aborrecen nos saquean.

Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.

11 Nos entregas como ovejas para el matadero Y nos esparciste entre las naciones.

Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.

12 Vendes a tu pueblo por nada. Ningún beneficio exiges por ellos.

Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.

13 Nos convertiste en oprobio de nuestros vecinos, En escarnio y burla de los que nos rodean.

Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.

14 Nos pusiste como refrán entre las naciones, Un objeto de burla en medio de los pueblos.

Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.

15 Todo el día mi deshonor está delante de mí Y la confusión cubre mi cara,

Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,

16 Por la voz del que me critica y deshonra Por causa del enemigo y del vengativo.

Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.

17 Todo esto nos vino, Pero no nos olvidamos de Ti, Ni fuimos infieles a tu Pacto.

Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.

18 Nuestro corazón no se volvió atrás, Ni nuestros pasos se desviaron de tu senda.

Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;

19 Pero Tú nos aplastaste en un sitio de chacales, Y nos cubriste con la sombra de muerte.

Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.

20 Si nos olvidamos del Nombre de nuestro ʼElohim O alzamos nuestras manos a un ʼelohim extraño,

Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,

21 ¿ʼElohim no demandaría esto? Porque Él conoce los secretos del corazón.

Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.

22 Pero por tu causa nos matan cada día. Somos considerados como ovejas para el matadero.

Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.

23 Despiértate, ʼAdonay. ¿Por qué duermes? Despiértate, no nos rechaces para siempre.

Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.

24 ¿Por qué escondes tu rostro Y te olvidas de la aflicción y de nuestra opresión?

Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?

25 Porque nuestra alma está agobiada hasta el polvo Y nuestro cuerpo está pegado a la tierra.

Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.

26 Levántate, sé nuestra Ayuda. Redímenos por tu misericordia.

Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!