Salmos 22
1 ¡ʼEL mío, ʼEL mío! ¿Por qué me desamparaste? ¿Por qué estás lejos de mi salvación y de las palabras de mi clamor?
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
2 ʼElohim mío, clamo de día, y no respondes, Y de noche, y no hay descanso para mí.
Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.
3 Pero Tú eres santo, ¡Tú, que moras entre las alabanzas de Israel!
Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.
4 En Ti confiaron nuestros antepasados. Confiaron, y Tú los libraste.
Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.
5 Clamaron a Ti, y fueron librados. Confiaron en Ti, y no fueron avergonzados.
He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
6 Pero yo soy gusano y no hombre, Oprobio de los hombres y despreciado por el pueblo.
Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
7 Todos los que me ven me escarnecen. Hacen una mueca con los labios. Menean la cabeza y dicen:
Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
8 Se encomendó a Yavé. Líbrelo Él. Que Él lo rescate, Puesto que se complacía en Él.
"Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."
9 Pero Tú eres el que me sacó del vientre. Me diste confianza aun cuando estaba a los pechos de mi madre.
Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
10 A Ti fui entregado desde la matriz, Desde el vientre de mi madre Tú eres mi ʼEL.
sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
11 No te alejes de Mí, porque la angustia está cerca, Porque no hay quien ayude.
Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.
12 Me rodearon muchos toros. Fuertes toros de Basán me rodearon.
Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,
13 Abren su boca contra mí Como león voraz y rugiente.
avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
14 Soy derramado como aguas Y todos mis huesos se descoyuntan. Mi corazón se volvió como cera. Se derritió entre mis órganos.
Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
15 Mi vigor está seco como tiesto Y mi lengua se pega a mis mandíbulas. ¡Me pones en el polvo de la muerte!
Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
16 Perros me rodearon. Me cercó cuadrilla de perversos. Horadaron mis manos y mis pies.
Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
17 Puedo contar todos mis huesos. Ellos me miran y me observan.
Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;
18 Reparten entre sí mis ropas, Y sobre mi túnica echan suertes.
he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.
19 Pero Tú, oh Yavé, ¡no te alejes! Fortaleza mía, ¡Apresúrate a socorrerme!
Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.
20 ¡Libra de la espada el alma mía, Del poder del perro mi vida!
Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.
21 ¡Sálvame de la boca del león Y de los cuernos de los toros salvajes! ¡Me has respondido!
Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.
22 Anunciaré tu Nombre a mis hermanos. En medio de la congregación te alabaré.
Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
23 Los que temen a Yavé, alábenlo. Glorifíquenlo, toda la descendencia de Jacob, Y témanle, toda la descendencia de Israel,
Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.
24 Porque no menospreció ni aborreció el dolor del afligido, Ni de él ocultó su rostro, Sino cuando clamó a Él, Lo escuchó.
Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
25 De Ti viene mi alabanza en la gran congregación. Cumpliré mis votos delante de los que te temen.
Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.
26 ¡Los pobres comerán y serán saciados! ¡Alabarán a Yavé los que lo buscan! ¡Que su corazón viva para siempre!
Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
27 Se acordarán y volverán a Yavé de todos los confines de la tierra, Y todas las familias de las naciones se postrarán delante de Ti.
Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;
28 Porque de Yavé es el reino, Y Él gobierna las naciones.
sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
29 Comerán y se postrarán Todos los poderosos de la tierra, Los que bajan al polvo se postrarán ante Él, Los que no pueden conservar viva su alma.
Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
30 Una futura generación le servirá. Esto se dirá de ʼAdonay hasta la próxima generación.
Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.
31 Acudirán y declararán su justicia, Anunciarán a pueblo que nacerá que Él hizo esto.
He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.
