Salmos 109

1 Oh ʼElohim de mi alabanza, no te calles.

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.

2 Porque la boca de los perversos y de los engañadores se abrió contra mí. Hablaron contra mí con lengua mentirosa.

Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä.

3 Con palabras de odio me rodearon, Y sin causa lucharon contra mí.

Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan.

4 Son mis adversarios para pagar mi amor, Pero yo hablo contigo.

Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen.

5 Me devuelven mal por bien, Y odio por mi amor.

He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla.

6 [Dicen]: Levanta contra él a un perverso, Y esté un acusador a su mano derecha.

Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.

7 Resulte culpable cuando sea juzgado, Y que su oración sea pecado.

Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

8 Sean pocos sus días. Tome otro su oficio.

Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.

9 Sean huérfanos sus hijos, Y su esposa, viuda.

Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi.

10 Vaguen errantes sus hijos y mendiguen, Y busquen su pan lejos de sus casas arruinadas.

Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

11 Que el acreedor se apodere de todo lo que tiene, Y extraños saqueen el fruto de su trabajo.

Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.

12 No tenga quien le extienda misericordia, Ni quien se compadezca de sus huérfanos.

Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.

13 Sean exterminadas todas sus futuras generaciones. Sea el nombre de ellos borrado en la siguiente generación.

Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

14 Que la iniquidad de sus antepasados sea recordada ante Yavé, Y que no sea borrado el pecado de su madre.

Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

15 Que estén siempre delante de Yavé, Y corte Él de la tierra el recuerdo de ellos,

Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

16 Por cuanto no recordó mostrar misericordia, Sino persiguió al hombre afligido y menesteroso, Al quebrantado de corazón, para matarlo.

Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.

17 También amó la maldición, Así que le llegó. No se deleitó en la bendición, Por tanto ésta estuvo lejos de él.

Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas.

18 Se cubrió de maldición como con su manto, Por lo cual la dejó entrar en su cuerpo como agua, Y como aceite en sus huesos.

Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

19 Que le sea como ropa con la cual se cubra Y como cinturón que lo ate siempre.

Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.

20 Que ésta sea la recompensa de Yavé a mis acusadores Y a los que hablan mal contra mi vida.

Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

21 Pero Tú, oh Yavé, el ʼAdonay, Trata conmigo por amor a tu Nombre. Líbrame, porque tu misericordia es buena.

Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut.

22 Porque yo estoy afligido y necesitado. Mi corazón está herido dentro de mí.

Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.

23 Paso como una sombra cuando se extiende, Soy echado fuera como el saltamonte.

Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.

24 Mis rodillas están débiles a causa del ayuno, Y mi carne desfallece por falta de sustancia.

Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

25 Fui para ellos un objeto de reproche. Cuando me miran, menean su cabeza.

Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.

26 ¡Ayúdame, oh Yavé, ʼElohim mío! ¡Sálvame según tu misericordia!

Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen;

27 Que ellos entiendan que ésta es tu mano, Que Tú, oh Yavé, hiciste esto.

ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit.

28 Que ellos maldigan, pero Tú, bendice. Cuando se levanten, sean avergonzados, Pero tu esclavo estará alegre.

Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita.

29 Que mis acusadores sean cubiertos de deshonra, Y que ellos mismos se cubran de vergüenza como un manto.

Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.

30 Daré muchas gracias con mi boca a Yavé. En medio de muchos lo alabaré,

Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä.

31 Porque Él se coloca a la mano derecha del necesitado, Para salvar su vida de los que lo juzgan.

Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.