Salmos 107
1 ¡Den gracias a Yavé, Porque Él es bueno, Porque para siempre es su misericordia!
Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 Que lo digan los redimidos de Yavé, Los que redimió del poder del adversario,
Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
3 Y los que congregó de las tierras, Del oriente y del occidente, del norte y del sur.
ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4 Ellos vagaron en un desierto, en región despoblada. No hallaron un camino hacia una ciudad habitada.
He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5 Tenían hambre y sed. Sus almas desfallecían en ellos.
Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6 Pero clamaron a Yavé en su angustia. Él los libró de sus aflicciones.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7 Los condujo por un camino recto Para ir a una ciudad habitada.
Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8 ¡Den gracias a Yavé por su misericordia Y por sus maravillas para los hijos de [los ]hombres!
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9 Porque Él sacia al alma que tiene sed Y llena de bien al alma que tiene hambre.
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10 Vivían en oscuridad y sombra de muerte, Prisioneros en aflicción y cadenas,
He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11 Por cuanto fueron rebeldes a las Palabras de ʼEL Y trataron con desprecio el consejo del ʼElyón.
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
12 Por tanto Él quebrantó sus corazones con trabajo. Cayeron y no hubo quien los ayudara.
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13 Pero en su angustia clamaron a Yavé, Él los libró de sus aflicciones.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
14 Los sacó de la oscuridad y de la sombra de muerte, Y rompió sus ataduras.
Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15 ¡Den gracias a Yavé por su misericordia, Y por sus maravillas para los hijos de [los] hombres!
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16 Porque quebró las puertas de bronce, Y desmenuzó los cerrojos de hierro.
Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Fueron afligidos los necios a causa de su camino rebelde, Y a causa de sus iniquidades fueron afligidos.
He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18 Su vida aborreció toda clase de alimento, Y se acercaron a las puertas de la muerte.
Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19 Pero a Yavé clamaron en su angustia. Él los libró de sus aflicciones.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20 Envió su Palabra y los sanó, Y [los] libró de sus destrucciones.
Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21 ¡Den gracias a Yavé por su misericordia Y por sus maravillas para los hijos de [los ]hombres!
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22 Ofrezcan también sacrificios de acción de gracias Y proclamen sus obras con júbilo.
Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23 Los que bajan en naves al mar, Los cuales hacen negocios sobre inmensas aguas.
He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24 Ellos vieron las obras de Yavé Y sus maravillas en las profundidades.
He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25 Porque Él habló y levantó un viento tempestuoso Que levantó las olas del mar.
Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26 Subían hacia los cielos, Bajaban a las profundidades, Su alma se derretía en su desesperación.
He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27 Temblaban y se tambaleaban como ebrios, Y toda su pericia fue inútil.
He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28 En su angustia clamaron a Yavé, Y Él los sacó de sus angustias.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29 Calmó la tormenta De tal modo que sus olas se apaciguaron.
Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30 Entonces se alegraron porque se calmaron. Y así los guía al puerto que anhelan.
He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31 ¡Den gracias a Yavé por su misericordia, Y por sus maravillas para los hijos de [los] hombres!
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32 Exáltenlo en la congregación del pueblo, Y alábenlo en la reunión de los ancianos.
Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
33 Él cambia ríos en desierto Y manantiales de aguas en sequedales,
Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 La tierra fructífera en estéril, Por la perversidad de los que viven en ella.
hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35 Él convierte el desierto en estanques de aguas, Y la tierra seca en manantiales.
Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36 Allí coloca a los que tienen hambre, Para que establezcan una ciudad habitada.
Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37 Siembran campos y plantan viñas Y recogen abundante fruto.
Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38 Los bendice, Y se multiplican grandemente. No permite que disminuya su ganado
Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39 Cuando son menguados y abatidos Por medio de opresión, aflicción y tristeza.
Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40 Él derrama menosprecio sobre los nobles, Y los destina a vagar errantes en un desierto.
niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41 Pero Él pone en alto a los pobres lejos de la aflicción Y hace que [sus] familias sean como un rebaño.
hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42 Los rectos lo ven y se alegran, Pero toda injusticia cierra su boca.
Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43 ¿Quién es sabio? Observe estas cosas, Y entenderá las misericordias de Yavé.
Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
