Salmos 102
1 Escucha mi oración, oh Yavé, Y llegue mi clamor a Ti.
Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
2 No escondas de mí tu rostro en el día de mi angustia. Inclina a mí tu oído. El día cuando te invoco apresúrate a responderme.
Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
3 Porque mis días se disuelven como humo, Y mis huesos arden como una chimenea.
Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
4 Mi corazón está herido. Se marchita como la hierba. En verdad olvido comer mi pan.
Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
5 Por la voz de mi gemido Mis huesos se pegaron a mi carne.
Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
6 Soy semejante a la lechuza del desierto. Soy como un búho de las soledades.
Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
7 Estoy desvelado. Me siento como pájaro solo en un tejado.
Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
8 Mis enemigos me afrentan todo el día. Los que contra mí se enfurecen Se conjuraron contra mí.
Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
9 He comido cenizas como pan Y mezclado mi bebida con lágrimas
Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
10 A causa de tu indignación y de tu ira, Porque me levantaste y me lanzaste.
sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
11 Mis días son una sombra que se prolonga, Y me marchito como hierba.
Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
12 Pero Tú, oh Yavé, permaneces para siempre, Y tu Nombre por todas las generaciones.
Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
13 Te levantarás, tendrás misericordia de Sion, Porque es tiempo de tener compasión de ella, Pues llegó el tiempo señalado.
Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
14 Ciertamente tus esclavos hallan deleite en sus piedras, Y tienen compasión del polvo de ella.
Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
15 Así las naciones temerán al Nombre de Yavé, Y todos los reyes de la tierra [temerán] tu gloria.
Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
16 Porque Yavé habrá edificado a Sion Será visto en su gloria.
kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
17 Ha considerado la oración de los desposeídos, Y no habrá despreciado su ruego.
kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
18 Esto será escrito para la generación venidera, Para que un pueblo que está aún por nacer alabe a YA,
Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
19 Porque miró desde lo alto de su Santuario. Desde el cielo Yavé miró a la tierra
että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
20 Para escuchar el gemido de los presos, Para libertar a los sentenciados a muerte.
kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
21 Que digan en Sion la fama de Yavé Y su alabanza en Jerusalén,
jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
22 Cuando los pueblos y reinos sean juntamente congregados, Para servir a Yavé.
kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
23 Él debilitó mi fuerza en el camino. Acortó mis días.
Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
24 Digo: Oh ʼEL mío, no me levantes en la mitad de mis días. Tus años son por todas las generaciones.
Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
25 Desde la antigüedad fundaste la tierra, Y los cielos son obra de sus manos.
Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
26 Ellos perecerán, Pero Tú permaneces. Todos ellos se desgastarán como una ropa, Como una ropa los cambiarás, Y pasarán.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
27 Pero Tú eres el mismo, Y tus años no tendrán fin.
Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
28 Los hijos de tus esclavos vivirán seguros, Y sus descendientes serán establecidos delante de Ti.
Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.
