Salmos 102
1 Escucha mi oración, oh Yavé, Y llegue mi clamor a Ti.
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 No escondas de mí tu rostro en el día de mi angustia. Inclina a mí tu oído. El día cuando te invoco apresúrate a responderme.
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 Porque mis días se disuelven como humo, Y mis huesos arden como una chimenea.
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 Mi corazón está herido. Se marchita como la hierba. En verdad olvido comer mi pan.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 Por la voz de mi gemido Mis huesos se pegaron a mi carne.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 Soy semejante a la lechuza del desierto. Soy como un búho de las soledades.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 Estoy desvelado. Me siento como pájaro solo en un tejado.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 Mis enemigos me afrentan todo el día. Los que contra mí se enfurecen Se conjuraron contra mí.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 He comido cenizas como pan Y mezclado mi bebida con lágrimas
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 A causa de tu indignación y de tu ira, Porque me levantaste y me lanzaste.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 Mis días son una sombra que se prolonga, Y me marchito como hierba.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 Pero Tú, oh Yavé, permaneces para siempre, Y tu Nombre por todas las generaciones.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Te levantarás, tendrás misericordia de Sion, Porque es tiempo de tener compasión de ella, Pues llegó el tiempo señalado.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 Ciertamente tus esclavos hallan deleite en sus piedras, Y tienen compasión del polvo de ella.
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 Así las naciones temerán al Nombre de Yavé, Y todos los reyes de la tierra [temerán] tu gloria.
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 Porque Yavé habrá edificado a Sion Será visto en su gloria.
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 Ha considerado la oración de los desposeídos, Y no habrá despreciado su ruego.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 Esto será escrito para la generación venidera, Para que un pueblo que está aún por nacer alabe a YA,
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 Porque miró desde lo alto de su Santuario. Desde el cielo Yavé miró a la tierra
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 Para escuchar el gemido de los presos, Para libertar a los sentenciados a muerte.
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 Que digan en Sion la fama de Yavé Y su alabanza en Jerusalén,
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 Cuando los pueblos y reinos sean juntamente congregados, Para servir a Yavé.
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 Él debilitó mi fuerza en el camino. Acortó mis días.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 Digo: Oh ʼEL mío, no me levantes en la mitad de mis días. Tus años son por todas las generaciones.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 Desde la antigüedad fundaste la tierra, Y los cielos son obra de sus manos.
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 Ellos perecerán, Pero Tú permaneces. Todos ellos se desgastarán como una ropa, Como una ropa los cambiarás, Y pasarán.
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 Pero Tú eres el mismo, Y tus años no tendrán fin.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 Los hijos de tus esclavos vivirán seguros, Y sus descendientes serán establecidos delante de Ti.
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
