Proverbios 8
1 ¿No clama la sabiduría, Y el entendimiento hace oír su voz?
Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
2 En las cimas de las alturas junto al camino, En las encrucijadas de los senderos, allí está ella.
Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
3 Junto a las puertas, en la entrada de la ciudad, En el acceso a las puertas, ella da voces:
Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
4 ¡Oh hombres, a ustedes clamo! Mi voz se dirige a los hijos de los hombres.
"Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
5 Oh simples, aprendan prudencia. Y ustedes, insensatos, dispongan su corazón.
Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
6 Escuchen, porque diré cosas excelentes, Y abriré mis labios para cosas rectas.
Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
7 Mi boca pronunciará verdad. La maldad es repugnancia para mis labios.
sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
8 Todas las palabras de mi boca son con justicia. En ellas nada hay torcido o perverso.
Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
9 Son claras para el que entiende Y rectas para los que hallan el conocimiento.
Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
10 Reciban mi enseñanza y no plata, Conocimiento, mejor que oro fino.
Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
11 Pues mejor es la sabiduría que las perlas. Nada de lo que desees podrá compararse con ella.
Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
12 Yo, la sabiduría, moro con la prudencia, Y descubro el conocimiento y la discreción.
Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
13 El temor a Yavé es aborrecer el mal. Aborrezco la soberbia, la arrogancia, el mal camino y la boca perversa.
Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
14 Mío es el consejo y la eficiente sabiduría. Mía es la inteligencia y mía la valentía.
Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
15 Por mí reinan los reyes, Y los magistrados administran justicia.
Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
16 Por mí gobiernan los príncipes Y los nobles que juzgan la tierra.
Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
17 Yo amo a los que me aman. Me hallan los que temprano me buscan.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
18 Las riquezas y la honra están conmigo, Riquezas y justicia perdurables.
Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
19 Mi fruto es mejor que el oro, Aun que el oro puro, Y mi ganancia mejor que la plata escogida.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
20 Yo ando por camino de justicia, Por los senderos de equidad,
Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
21 Para hacer que los que me aman obtengan su heredad. Y para que yo llene sus tesoros.
antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
22 Yavé me poseía en el principio, Ya de antiguo, antes de sus obras.
Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
23 Eternamente estaba establecida, Antes de haber tierra.
Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
24 Nací antes que existieran los océanos, Antes que existieran las fuentes de muchas aguas.
Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
25 Antes que las montañas fueran fundadas, Antes de las colinas, fui yo engendrada.
Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
26 Cuando Él no había hecho la tierra, ni los campos, Ni el primer polvo del mundo.
kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
27 Cuando estableció los cielos, allí estaba yo. Cuando trazó el horizonte sobre la superficie del océano,
Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
28 Cuando afirmó los cielos arriba, Cuando afirmó las fuentes del océano,
kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
29 Cuando señaló al mar su estatuto, Para que las aguas no traspasaran su mandato, Cuando estableció los fundamentos de la tierra,
kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
30 Yo estaba junto a Él como arquitecto. Diariamente era su deleite. Me regocijaba ante Él siempre.
silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
31 Me regocijaba en su tierra habitada, Y tenía mi deleite con los hijos de los hombres.
leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
32 Ahora pues, hijos, escúchenme. Inmensamente felices los que guardan mis caminos.
Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
33 Atiendan la instrucción, sean sabios Y no la menosprecien.
Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
34 ¡Inmensamente feliz es el hombre que me escucha, Que vigila en mis portones cada día, Que espera en el umbral de mis entradas!
Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
35 Porque el que me halla, Halla la vida y alcanza el favor de Yavé.
Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
36 Pero el que peca contra mí, defrauda su propia alma. Todos los que me aborrecen aman la muerte.
Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
