Proverbios 8
1 ¿No clama la sabiduría, Y el entendimiento hace oír su voz?
Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
2 En las cimas de las alturas junto al camino, En las encrucijadas de los senderos, allí está ella.
Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
3 Junto a las puertas, en la entrada de la ciudad, En el acceso a las puertas, ella da voces:
Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
4 ¡Oh hombres, a ustedes clamo! Mi voz se dirige a los hijos de los hombres.
Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
5 Oh simples, aprendan prudencia. Y ustedes, insensatos, dispongan su corazón.
Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
6 Escuchen, porque diré cosas excelentes, Y abriré mis labios para cosas rectas.
Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
7 Mi boca pronunciará verdad. La maldad es repugnancia para mis labios.
Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
8 Todas las palabras de mi boca son con justicia. En ellas nada hay torcido o perverso.
Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
9 Son claras para el que entiende Y rectas para los que hallan el conocimiento.
Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
10 Reciban mi enseñanza y no plata, Conocimiento, mejor que oro fino.
Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
11 Pues mejor es la sabiduría que las perlas. Nada de lo que desees podrá compararse con ella.
Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
12 Yo, la sabiduría, moro con la prudencia, Y descubro el conocimiento y la discreción.
Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
13 El temor a Yavé es aborrecer el mal. Aborrezco la soberbia, la arrogancia, el mal camino y la boca perversa.
Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
14 Mío es el consejo y la eficiente sabiduría. Mía es la inteligencia y mía la valentía.
Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
15 Por mí reinan los reyes, Y los magistrados administran justicia.
Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
16 Por mí gobiernan los príncipes Y los nobles que juzgan la tierra.
Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
17 Yo amo a los que me aman. Me hallan los que temprano me buscan.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
18 Las riquezas y la honra están conmigo, Riquezas y justicia perdurables.
Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
19 Mi fruto es mejor que el oro, Aun que el oro puro, Y mi ganancia mejor que la plata escogida.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
20 Yo ando por camino de justicia, Por los senderos de equidad,
Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
21 Para hacer que los que me aman obtengan su heredad. Y para que yo llene sus tesoros.
Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
22 Yavé me poseía en el principio, Ya de antiguo, antes de sus obras.
Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
23 Eternamente estaba establecida, Antes de haber tierra.
Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
24 Nací antes que existieran los océanos, Antes que existieran las fuentes de muchas aguas.
Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
25 Antes que las montañas fueran fundadas, Antes de las colinas, fui yo engendrada.
Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
26 Cuando Él no había hecho la tierra, ni los campos, Ni el primer polvo del mundo.
Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
27 Cuando estableció los cielos, allí estaba yo. Cuando trazó el horizonte sobre la superficie del océano,
Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
28 Cuando afirmó los cielos arriba, Cuando afirmó las fuentes del océano,
Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
29 Cuando señaló al mar su estatuto, Para que las aguas no traspasaran su mandato, Cuando estableció los fundamentos de la tierra,
Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
30 Yo estaba junto a Él como arquitecto. Diariamente era su deleite. Me regocijaba ante Él siempre.
Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
31 Me regocijaba en su tierra habitada, Y tenía mi deleite con los hijos de los hombres.
Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
32 Ahora pues, hijos, escúchenme. Inmensamente felices los que guardan mis caminos.
Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
33 Atiendan la instrucción, sean sabios Y no la menosprecien.
Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
34 ¡Inmensamente feliz es el hombre que me escucha, Que vigila en mis portones cada día, Que espera en el umbral de mis entradas!
Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
35 Porque el que me halla, Halla la vida y alcanza el favor de Yavé.
Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
36 Pero el que peca contra mí, defrauda su propia alma. Todos los que me aborrecen aman la muerte.
Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
