Proverbios 31
1 Palabras del rey Lemuel, La profecía que le enseñó su madre:
Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
2 ¿Qué te diré, hijo mío? ¡Oh, hijo de mi vientre! ¿Qué te diré, hijo de mis votos?
Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
3 No des tu fuerza a las mujeres, Ni tus caminos al que destruye a los reyes.
Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
4 No es de reyes, oh Lemuel, Ni es de los reyes beber vino, Ni de los gobernantes el licor.
Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
5 No sea que al beber, olviden lo que se decretó, Y perviertan el derecho de todos los afligidos.
Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
6 Den el licor fuerte al desfallecido, Y el vino a los de ánimo amargado,
Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
7 Para que beban y olviden su necesidad, Y ya no se acuerden de su miseria.
Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
8 Abre tu boca a favor del mudo, Defiende la causa de todos los abandonados.
Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
9 Abre tu boca, juzga con justicia Y defiende al pobre y al necesitado.
Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
10 Mujer virtuosa, ¿quién la hallará? Porque su estima sobrepasa largamente a la de las piedras preciosas.
Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
11 El corazón de su esposo está confiado en ella, Y no carecerá de ganancias.
Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
12 Ella le dará bien y no mal Todos los días de su vida.
Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
13 Busca la lana y el lino, Y diligentemente trabaja con sus manos.
Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
14 Es como la nave del mercader, Que trae su pan desde lejos.
Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
15 Se levanta cuando aún es noche, Da alimento a su familia, Y la porción asignada a sus criadas.
Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
16 Evalúa un campo y lo compra, Y del fruto de sus manos planta una viña.
Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
17 Ciñe con firmeza su cintura, Y esfuerza sus brazos.
Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
18 Ve que sus negocios van bien. Su lámpara no se apaga de noche.
Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
19 Aplica sus manos a la rueca, Y sus dedos manejan el huso.
Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
20 Extiende su mano al pobre, Sí, alarga sus manos al necesitado.
Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
21 No tiene temor por su familia a causa de la nieve, Porque toda su familia lleva ropas dobles de color escarlata.
Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
22 Teje tapices para sí. De lino fino y púrpura es su vestido.
Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
23 Su esposo es conocido en la puerta Cuando se sienta con los ancianos de la tierra.
Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
24 [Ella] hace ropa de lino y la vende, Y provee cinturones al mercader.
Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
25 Está vestida de fuerza y dignidad, Y sonríe ante el mañana.
Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
26 Abre su boca con sabiduría, Y la ley de la clemencia está en su lengua.
Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
27 Vigila la marcha de su casa, Y no come su pan de ociosidad.
Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
28 Sus hijos crecen, y la consideran inmensamente feliz, Su esposo también la alaba y dice:
Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
29 Muchas mujeres hicieron el bien, Pero tú las superaste a todas.
"Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".
30 Engañosa es la gracia y vana la hermosura, La mujer que teme a Yavé será alabada.
Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
31 ¡Denle del fruto de sus manos, Y que sus mismas obras la alaben en la puerta!
Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.
