Proverbios 2
1 Hijo mío, si aceptas mis palabras, Y guardas mis mandamientos dentro de ti,
Poikani, jos otat minun puheeni, ja käskyni kätket;
2 Eres de oído atento a la sabiduría, E inclinas tu corazón a la inteligencia,
Niin anna korvas kuulla viisautta, ja taivuta sydämes ymmärrykseen.
3 Si invocas a la prudencia, Y al entendimiento alzas tu voz,
Sillä jos ymmärrystä ahkerasti halajat, ja rukoilet taitoa;
4 Si la procuras como a la plata, Y la rebuscas como a tesoros escondidos,
Jos sitä etsit niinkuin hopiaa, ja pyörit sen perään niinkuin tavaran;
5 Entonces entenderás el temor a Yavé, Y hallarás el conocimiento de ʼElohim.
Niin sinä ymmärrät Herran pelvon, ja Herran tunnon löydät.
6 Porque Yavé da la sabiduría. De su boca procede la ciencia y la inteligencia.
Sillä Herra antaa viisauden, ja hänen suustansa tulee taito ja ymmärrys.
7 Él atesora el acierto para los hombres rectos, Es escudo al que anda en integridad.
Hän antaa toimellisten hyvin käydä, ja suojelee niitä, jotka viattomasti vaeltavat,
8 Es el que guarda las sendas de la justicia, Y preserva el camino de sus santos.
Varjelee hurskaat, ja holhoo pyhäinsä retket.
9 Entonces entenderás la justicia y el derecho, La equidad y todo buen camino.
Silloin sinä ymmärrät vanhurskauden ja tuomion, oikeuden ja kaiken hyvän tien.
10 Cuando la sabiduría entre en tu corazón Y el conocimiento sea dulce a tu alma,
Jos viisaus sydämees tulee, ja taito on sinulle kelvollinen,
11 Te guardará la discreción. Te preservará la prudencia
Niin hyvä neuvo sinua varjelee, ja ymmärrys kätkee sinun,
12 Para librarte del camino malo Del hombre que habla cosas perversas,
Tempaamaan sinun pois pahalta tieltä, ja niiden seurasta, jotka toimettomia puhuvat,
13 De los que abandonan los caminos rectos Para andar por sendas tenebrosas,
Ja hylkäävät oikian tien, ja vaeltavat pimeitä retkiä;
14 De los que gozan haciendo el mal, Y se alegran en las perversidades del vicio,
Jotka iloitsevat pahoista töistänsä, ja riemuitsevat pahoista menoistansa;
15 Cuyas sendas son tortuosas, Y sus caminos extraviados.
Joiden tiet ovat vastahakoiset, ja retket väärär ja häpiälliset:
16 Te librará de la mujer ajena, De la extraña que endulza sus palabras,
Ettet sinä ryhtyisi vieraaseen vaimoon, joka ei sinun ole, joka suloisilla sanoilla puhuttelee,
17 Que abandona al compañero de su juventud Y olvida el Pacto de su ʼElohim.
Ja hylkää nuoruutensa johdattajan, ja unohtaa Jumalansa liiton.
18 Su casa se inclina hacia la muerte, Sus sendas hacia el país de las sombras.
Sillä hänen huoneensa kallistuu kuolemaan, ja hänen askeleensa kadotettuin tykö.
19 Cuantos entran en ella no regresan, Ni retoman los senderos de la vida.
Jokainen joka menee hänen tykönsä, ei palaja, eikä elämän tielle joudu;
20 Para que sigas el buen camino Y guardes los senderos del justo.
Ettäs vaeltasit hyvää tietä, ja pitäisit hurskasten tiet.
21 Porque los rectos vivirán en la tierra, Y los de limpio corazón permanecerán en ella.
Sillä vanhurskaat asuvat maassa, ja vakaat siinä pysyvät;
22 Pero el perverso será cortado de la tierra, Y de ella serán desarraigados los transgresores.
Mutta jumalattomat hukutetaan maasta, ja ylönkatsojat siitä teloitetaan.
