Proverbios 17
1 Más vale un bocado seco y con tranquilidad, Que casa llena de sacrificios injustos con contienda.
Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.
2 El esclavo prudente se impondrá al hijo que deshonra, Y con los hermanos compartirá la herencia.
Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.
3 El crisol para la plata y la hornaza para el oro, Pero Yavé prueba los corazones.
Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
4 El malhechor hace caso al labio inicuo, Y el mentiroso escucha la boca detractora.
Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.
5 El que se burla del pobre afrenta a su Hacedor, El que se alegra de la calamidad no quedará impune.
Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.
6 Corona de los ancianos son sus nietos, Honra de los hijos son sus padres.
Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.
7 No conviene al necio el lenguaje excelente, ¡Cuánto menos al príncipe el labio mentiroso!
Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.
8 El soborno le parece piedra mágica al que lo practica: A donde se dirija halla prosperidad.
Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.
9 El que busca amistad encubre la falta, Pero el que la divulga aparta al amigo.
Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.
10 Una sola reprensión es más eficaz para el prudente Que 100 golpes al imprudente.
Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.
11 El rebelde no busca sino el mal. Un mensajero cruel será enviado contra él.
Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.
12 Mejor es encontrarse con una osa despojada de sus crías, Que con un necio empeñado en su insensatez.
Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.
13 Al que paga cosas malas por cosas buenas, El mal no se aparta de su casa.
Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.
14 El que comienza una contienda suelta las aguas. Desiste, pues, antes que estalle el pleito.
Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.
15 El que justifica al impío y el que condena al justo, Ambos igualmente son repugnancia a Yavé.
Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.
16 ¿Para qué sirve el dinero en mano del necio? ¿Para adquirir sabiduría sin entendimiento?
Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.
17 En todo tiempo ama el amigo, Y el hermano nace para [el tiempo] de angustia.
Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.
18 El hombre carente de entendimiento da pronto la mano, Y sale fiador de su vecino.
Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.
19 El que ama la transgresión ama la disputa, Y el que abre mucho la puerta busca su ruina.
Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.
20 El corazón engañoso no halla el bien, Y el de boca perversa cae en el mal.
Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.
21 El que engendra a un insensato le resulta para su tristeza, Y el padre de un necio no tiene alegría.
Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.
22 El corazón alegre es una buena medicina, Pero un espíritu quebrantado seca los huesos.
Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.
23 El perverso toma soborno de su seno Para pervertir el curso de la justicia.
Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.
24 En el rostro del entendido se refleja la sabiduría, Pero los ojos del necio vagan hasta el extremo de la tierra.
Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.
25 El hijo necio es pesadumbre de su padre, Y amargura de la que lo dio a luz.
Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.
26 Ciertamente no es bueno condenar al justo, Ni golpear a nobles que hacen lo recto.
Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.
27 El que refrena sus palabras tiene entendimiento, Y el de espíritu sereno es hombre prudente.
Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.
28 Aun el necio cuando calla es tenido por sabio, El que cierra sus labios es entendido.
Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.
