Proverbios 17
1 Más vale un bocado seco y con tranquilidad, Que casa llena de sacrificios injustos con contienda.
Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.
2 El esclavo prudente se impondrá al hijo que deshonra, Y con los hermanos compartirá la herencia.
Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.
3 El crisol para la plata y la hornaza para el oro, Pero Yavé prueba los corazones.
Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.
4 El malhechor hace caso al labio inicuo, Y el mentiroso escucha la boca detractora.
Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.
5 El que se burla del pobre afrenta a su Hacedor, El que se alegra de la calamidad no quedará impune.
Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.
6 Corona de los ancianos son sus nietos, Honra de los hijos son sus padres.
vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.
7 No conviene al necio el lenguaje excelente, ¡Cuánto menos al príncipe el labio mentiroso!
Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.
8 El soborno le parece piedra mágica al que lo practica: A donde se dirija halla prosperidad.
Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.
9 El que busca amistad encubre la falta, Pero el que la divulga aparta al amigo.
Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.
10 Una sola reprensión es más eficaz para el prudente Que 100 golpes al imprudente.
Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.
11 El rebelde no busca sino el mal. Un mensajero cruel será enviado contra él.
Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.
12 Mejor es encontrarse con una osa despojada de sus crías, Que con un necio empeñado en su insensatez.
Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.
13 Al que paga cosas malas por cosas buenas, El mal no se aparta de su casa.
Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.
14 El que comienza una contienda suelta las aguas. Desiste, pues, antes que estalle el pleito.
Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.
15 El que justifica al impío y el que condena al justo, Ambos igualmente son repugnancia a Yavé.
Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.
16 ¿Para qué sirve el dinero en mano del necio? ¿Para adquirir sabiduría sin entendimiento?
Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?
17 En todo tiempo ama el amigo, Y el hermano nace para [el tiempo] de angustia.
Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.
18 El hombre carente de entendimiento da pronto la mano, Y sale fiador de su vecino.
Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.
19 El que ama la transgresión ama la disputa, Y el que abre mucho la puerta busca su ruina.
Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.
20 El corazón engañoso no halla el bien, Y el de boca perversa cae en el mal.
Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.
21 El que engendra a un insensato le resulta para su tristeza, Y el padre de un necio no tiene alegría.
Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.
22 El corazón alegre es una buena medicina, Pero un espíritu quebrantado seca los huesos.
Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.
23 El perverso toma soborno de su seno Para pervertir el curso de la justicia.
Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.
24 En el rostro del entendido se refleja la sabiduría, Pero los ojos del necio vagan hasta el extremo de la tierra.
Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.
25 El hijo necio es pesadumbre de su padre, Y amargura de la que lo dio a luz.
Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.
26 Ciertamente no es bueno condenar al justo, Ni golpear a nobles que hacen lo recto.
Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.
27 El que refrena sus palabras tiene entendimiento, Y el de espíritu sereno es hombre prudente.
Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.
28 Aun el necio cuando calla es tenido por sabio, El que cierra sus labios es entendido.
Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.
