Proverbios 14
1 La mujer sabia edifica su casa, La necia con sus manos la derriba.
Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
2 El que anda en su rectitud teme a Yavé, Pero el de caminos torcidos lo desprecia.
Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
3 En la boca del necio hay una vara para su espalda, Pero los sabios son protegidos por sus labios.
Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
4 Donde no hay bueyes el establo está limpio, Pero mucho rendimiento hay por la fuerza del buey.
Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
5 El testigo veraz no miente, Pero el testigo falso respira mentiras.
Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
6 El burlador busca la sabiduría y no la halla, Pero el conocimiento es fácil para el que tiene entendimiento.
Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
7 Apártate de la presencia del necio, Porque en él no hallarás palabras de conocimiento.
Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
8 Entender el camino es sabiduría del sagaz, Pero la necedad de los necios es engaño.
Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
9 Se burla el necio del pecado, Pero entre los rectos hay buena voluntad.
Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
10 El corazón conoce su propia amargura, Y en su alegría no participa el extraño.
Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
11 La casa de los perversos será asolada, Pero la morada de los rectos florecerá.
Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
12 Hay camino que al hombre parece derecho, Pero su fin es camino de muerte.
Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
13 Aun entre risas llora el corazón, Y el final de la alegría es tristeza.
Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
14 El insensato se hartará de sus propios caminos, Pero el hombre bueno estará satisfecho con el suyo.
Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
15 El ingenuo cree cualquier cosa, Pero el prudente considera sus pasos.
Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
16 El sabio teme y se aparta del mal, Pero el necio se lanza confiado.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
17 El que fácilmente se aíra hará locuras, Y el hombre perverso será aborrecido.
Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
18 Los ingenuos heredan insensatez, Pero el prudente se corona de conocimiento.
Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
19 Los perversos se inclinarán ante los buenos, Y los perversos ante las puertas del justo.
Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
20 El pobre es odiado aun por su vecino, Pero muchos son los que aman al rico.
Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
21 El que menosprecia a su prójimo peca, Pero el que se compadece de los pobres es inmensamente feliz.
Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
22 ¿No yerran los que piensan mal? Pero misericordia y verdad son para los que piensan el bien.
Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
23 En toda labor hay fruto, Pero la palabra solo de labios lleva a la indigencia.
Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
24 Corona de los sabios es su riqueza, Pero la insensatez de los necios es locura.
Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
25 Un testigo veraz salva vidas, Pero el engañador habla mentiras.
Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
26 En el temor a Yavé hay fuerte confianza Que servirá de refugio a los hijos.
Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
27 El temor a Yavé es manantial de vida, Que aparta de las trampas de la muerte.
Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
28 En la multitud de pueblo está la gloria del rey, Y en la falta de pueblo la flaqueza del gobernante.
Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
29 El que tarda en airarse tiene gran entendimiento, Pero el impulsivo exalta la necedad.
Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
30 Un corazón tranquilo es vida para el cuerpo, Pero la envidia es carcoma en los huesos.
Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
31 El que oprime al pobre afrenta a su Hacedor, Pero lo honra el que favorece al necesitado.
Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
32 Por su propia maldad será derribado el perverso, Pero el justo tiene refugio en su muerte.
Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
33 En el corazón del que tiene entendimiento reposa la sabiduría, Aun en medio de necios se da a conocer.
Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
34 La justicia enaltece a una nación, Pero el pecado es afrenta para los pueblos.
Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
35 La benevolencia del rey es para el esclavo prudente, Pero su enojo contra el que lo avergüenza.
Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.
