Proverbios 14
1 La mujer sabia edifica su casa, La necia con sus manos la derriba.
Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
2 El que anda en su rectitud teme a Yavé, Pero el de caminos torcidos lo desprecia.
Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
3 En la boca del necio hay una vara para su espalda, Pero los sabios son protegidos por sus labios.
Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
4 Donde no hay bueyes el establo está limpio, Pero mucho rendimiento hay por la fuerza del buey.
Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
5 El testigo veraz no miente, Pero el testigo falso respira mentiras.
Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
6 El burlador busca la sabiduría y no la halla, Pero el conocimiento es fácil para el que tiene entendimiento.
Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
7 Apártate de la presencia del necio, Porque en él no hallarás palabras de conocimiento.
Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
8 Entender el camino es sabiduría del sagaz, Pero la necedad de los necios es engaño.
Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
9 Se burla el necio del pecado, Pero entre los rectos hay buena voluntad.
Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
10 El corazón conoce su propia amargura, Y en su alegría no participa el extraño.
Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
11 La casa de los perversos será asolada, Pero la morada de los rectos florecerá.
Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
12 Hay camino que al hombre parece derecho, Pero su fin es camino de muerte.
Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
13 Aun entre risas llora el corazón, Y el final de la alegría es tristeza.
Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
14 El insensato se hartará de sus propios caminos, Pero el hombre bueno estará satisfecho con el suyo.
Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
15 El ingenuo cree cualquier cosa, Pero el prudente considera sus pasos.
Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
16 El sabio teme y se aparta del mal, Pero el necio se lanza confiado.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
17 El que fácilmente se aíra hará locuras, Y el hombre perverso será aborrecido.
Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
18 Los ingenuos heredan insensatez, Pero el prudente se corona de conocimiento.
Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
19 Los perversos se inclinarán ante los buenos, Y los perversos ante las puertas del justo.
Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
20 El pobre es odiado aun por su vecino, Pero muchos son los que aman al rico.
Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
21 El que menosprecia a su prójimo peca, Pero el que se compadece de los pobres es inmensamente feliz.
Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
22 ¿No yerran los que piensan mal? Pero misericordia y verdad son para los que piensan el bien.
Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
23 En toda labor hay fruto, Pero la palabra solo de labios lleva a la indigencia.
Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
24 Corona de los sabios es su riqueza, Pero la insensatez de los necios es locura.
Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
25 Un testigo veraz salva vidas, Pero el engañador habla mentiras.
Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
26 En el temor a Yavé hay fuerte confianza Que servirá de refugio a los hijos.
Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
27 El temor a Yavé es manantial de vida, Que aparta de las trampas de la muerte.
Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
28 En la multitud de pueblo está la gloria del rey, Y en la falta de pueblo la flaqueza del gobernante.
Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
29 El que tarda en airarse tiene gran entendimiento, Pero el impulsivo exalta la necedad.
Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
30 Un corazón tranquilo es vida para el cuerpo, Pero la envidia es carcoma en los huesos.
Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
31 El que oprime al pobre afrenta a su Hacedor, Pero lo honra el que favorece al necesitado.
Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
32 Por su propia maldad será derribado el perverso, Pero el justo tiene refugio en su muerte.
Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
33 En el corazón del que tiene entendimiento reposa la sabiduría, Aun en medio de necios se da a conocer.
Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
34 La justicia enaltece a una nación, Pero el pecado es afrenta para los pueblos.
Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
35 La benevolencia del rey es para el esclavo prudente, Pero su enojo contra el que lo avergüenza.
Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
