Proverbios 12
1 El que ama la corrección ama el conocimiento, Pero el que aborrece la reprensión es estúpido.
Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
2 El bueno obtendrá el favor de Yavé, Pero Él condenará al hombre de malos designios.
Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
3 El hombre no se afianzará por medio de la perversidad, Pero la raíz de los justos nunca será removida.
Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.
4 La mujer virtuosa es corona de su esposo, Pero la que lo avergüenza es como carcoma en sus huesos.
Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.
5 Los pensamientos de los justos son rectos, Pero los consejos de los impíos, engaño.
Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.
6 Las palabras de los perversos son asechanzas mortales, Pero la boca de los rectos los librará.
Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.
7 Se derrumban los perversos y ya no existen, Pero la casa de los justos permanecerá.
Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.
8 Según su sabiduría es alabado el hombre, Pero el perverso de corazón será despreciado.
Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.
9 Mejor es el poco estimado, Pero que tiene un esclavo, Que el que se alaba y carece de pan.
Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.
10 El justo tiene en consideración la vida de su bestia, Pero aun la compasión de los perversos es cruel.
Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.
11 El que labra su tierra, se saciará de pan, Pero el que persigue lo vano carece de entendimiento.
Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.
12 El perverso codicia el botín de los perversos, Pero la raíz de los justos produce.
Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.
13 En la transgresión de sus labios se enreda el perverso, Pero el justo escapará de la aflicción.
Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.
14 De lo que uno habla, se saciará, Y por lo que uno hace, le pagarán.
Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.
15 El camino del necio es recto ante sus propios ojos, Pero el que escucha el consejo es sabio.
Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.
16 La ira del necio es conocida al instante, Pero el prudente pasa por alto la ofensa.
Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.
17 El testigo veraz declara lo que es recto, Pero el testigo falso engaña.
Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.
18 Hay quien pronuncia palabras como estocadas, Pero la boca de los sabios es medicina.
Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.
19 El labio veraz permanece para siempre, Pero la boca mentirosa, solo un instante.
Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.
20 Hay engaño en el corazón del que trama el mal, Pero para los consejeros de la paz hay alegría.
Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.
21 Ninguna iniquidad es deseada por el justo, Pero los perversos están llenos de mal.
Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.
22 Repugnancia es a Yavé el labio mentiroso, Pero su deleite está en los que obran fielmente.
Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.
23 El hombre prudente encubre su conocimiento, Pero el corazón de los necios proclama su necedad.
Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
24 La mano del diligente señoreará, Pero la indolente será tributaria.
Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.
25 La congoja abate el corazón del hombre, Pero la buena palabra lo alegra.
Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,
26 El justo sirve de guía a su prójimo, Pero el camino de los perversos los hace errar.
Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen
27 El indolente no asará ni su propia presa. ¡Precioso tesoro del hombre es la diligencia!
Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.
28 En la senda de la justicia está la vida, En su sendero no hay muerte.
Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.
