< Proverbios 11 >
1 La balanza falsa es repugnancia a Yavé, Pero la pesa cabal es su complacencia.
Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen.
2 Cuando irrumpe la soberbia, viene la deshonra, Pero la sabiduría está con los humildes.
Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.
3 La integridad de los rectos los guía, Pero la perversidad de los infieles los destruirá.
Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä.
4 De nada sirven las riquezas en el día de la ira, Pero la justicia librará de la muerte.
Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
5 La justicia del intachable le allana el camino, Pero el perverso caerá por su propia perversidad.
Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa.
6 La rectitud del justo lo librará, Pero el traidor quedará atrapado en su codicia.
Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa.
7 Cuando muere el impío, perece su esperanza. La esperanza de los hombres fuertes perecerá.
Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu.
8 El justo es librado de la tribulación, Pero el perverso toma su lugar.
Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa.
9 El impío hunde al prójimo con su boca, Pero los justos serán librados por medio del conocimiento.
Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus.
10 La ciudad festeja el éxito de los justos, Y cuando perecen los impíos canta de júbilo.
Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu.
11 Con la bendición de los rectos la ciudad prospera, Pero la boca de los perversos la arruina.
Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.
12 El que desprecia al prójimo no tiene juicio, Pero el hombre de entendimiento calla.
Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti.
13 El que anda chismeando revela secretos, Pero el hombre que es de espíritu fiel se guarda el asunto.
Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.
14 Cuando falta dirección, el pueblo cae, Pero en la multitud de consejeros hay liberación.
Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.
15 El que sale fiador del extraño se perjudica, Pero el que aborrece ser garante vive seguro.
Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.
16 La mujer agraciada adquiere honra, Y los hombres audaces adquieren riquezas.
Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta.
17 El misericordioso hace bien a su alma, Pero el cruel daña su propia carne.
Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa.
18 El perverso logra ganancias engañosas, Pero el que siembra justicia tiene galardón seguro.
Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.
19 La firmeza de rectitud es para vida, Pero el que sigue la perversidad busca su propia muerte.
Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman.
20 Repugnancia a Yavé son los de corazón perverso, Pero los de camino intachable son su deleite.
Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy.
21 Con toda certeza, el malo no quedará sin castigo, Pero la descendencia de los justos será librada.
Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat.
22 Como anillo de oro en el hocico de un cerdo, Es la mujer hermosa que carece de discreción.
Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.
23 El anhelo de los justos es solo el bien, Pero la expectativa de los impíos es ira.
Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan.
24 Hay quienes reparten, Y más se les añade. Hay quienes retienen más de lo justo, Y acaban en la indigencia.
Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.
25 El alma generosa será enriquecida, Y el que sacia a otros, también será saciado.
Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.
26 El pueblo lo maldecirá al que acapara grano, Pero la cabeza del que lo vende obtendrá bendición.
Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.
27 El que busca el bien, halla favor, Pero el que busca el mal, Éste le vendrá.
Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille se tulee.
28 El que confía en sus riquezas caerá, Pero los justos reverdecerán como el follaje.
Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä.
29 El que perturba su casa, Heredará el viento, Y el necio será esclavo del sabio de corazón.
Joka talonsa rappiolle saattaa, perii tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi.
30 El fruto del justo es árbol de vida, Y el que gana almas es sabio.
Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.
31 Si el justo será recompensado en la tierra, ¡Cuánto más el impío y el pecador!
Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.