Proverbios 11
1 La balanza falsa es repugnancia a Yavé, Pero la pesa cabal es su complacencia.
Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.
2 Cuando irrumpe la soberbia, viene la deshonra, Pero la sabiduría está con los humildes.
Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.
3 La integridad de los rectos los guía, Pero la perversidad de los infieles los destruirá.
Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.
4 De nada sirven las riquezas en el día de la ira, Pero la justicia librará de la muerte.
Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
5 La justicia del intachable le allana el camino, Pero el perverso caerá por su propia perversidad.
Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.
6 La rectitud del justo lo librará, Pero el traidor quedará atrapado en su codicia.
Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.
7 Cuando muere el impío, perece su esperanza. La esperanza de los hombres fuertes perecerá.
Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.
8 El justo es librado de la tribulación, Pero el perverso toma su lugar.
Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.
9 El impío hunde al prójimo con su boca, Pero los justos serán librados por medio del conocimiento.
Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.
10 La ciudad festeja el éxito de los justos, Y cuando perecen los impíos canta de júbilo.
Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.
11 Con la bendición de los rectos la ciudad prospera, Pero la boca de los perversos la arruina.
Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.
12 El que desprecia al prójimo no tiene juicio, Pero el hombre de entendimiento calla.
Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.
13 El que anda chismeando revela secretos, Pero el hombre que es de espíritu fiel se guarda el asunto.
Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.
14 Cuando falta dirección, el pueblo cae, Pero en la multitud de consejeros hay liberación.
Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.
15 El que sale fiador del extraño se perjudica, Pero el que aborrece ser garante vive seguro.
Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.
16 La mujer agraciada adquiere honra, Y los hombres audaces adquieren riquezas.
Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.
17 El misericordioso hace bien a su alma, Pero el cruel daña su propia carne.
Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.
18 El perverso logra ganancias engañosas, Pero el que siembra justicia tiene galardón seguro.
Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.
19 La firmeza de rectitud es para vida, Pero el que sigue la perversidad busca su propia muerte.
Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.
20 Repugnancia a Yavé son los de corazón perverso, Pero los de camino intachable son su deleite.
Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.
21 Con toda certeza, el malo no quedará sin castigo, Pero la descendencia de los justos será librada.
Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.
22 Como anillo de oro en el hocico de un cerdo, Es la mujer hermosa que carece de discreción.
Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.
23 El anhelo de los justos es solo el bien, Pero la expectativa de los impíos es ira.
Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.
24 Hay quienes reparten, Y más se les añade. Hay quienes retienen más de lo justo, Y acaban en la indigencia.
Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.
25 El alma generosa será enriquecida, Y el que sacia a otros, también será saciado.
Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.
26 El pueblo lo maldecirá al que acapara grano, Pero la cabeza del que lo vende obtendrá bendición.
Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.
27 El que busca el bien, halla favor, Pero el que busca el mal, Éste le vendrá.
Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.
28 El que confía en sus riquezas caerá, Pero los justos reverdecerán como el follaje.
Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.
29 El que perturba su casa, Heredará el viento, Y el necio será esclavo del sabio de corazón.
Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.
30 El fruto del justo es árbol de vida, Y el que gana almas es sabio.
Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.
31 Si el justo será recompensado en la tierra, ¡Cuánto más el impío y el pecador!
Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?
