Proverbios 1
1 Los proverbios de Salomón, hijo de David, rey de Israel,
Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 Para conocer sabiduría y disciplina, Para comprender las palabras de inteligencia,
Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 Para recibir disciplina y enseñanza, Justicia, derecho y equidad,
Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 Para dar sagacidad al incauto, Y a los jóvenes conocimiento y discreción.
Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 Oirá el sabio y aumentará el saber, Y el entendido obtendrá habilidades.
Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 Entenderá el proverbio y el dicho profundo, Las palabras de los sabios y sus enigmas.
Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 El principio de la sabiduría es el temor a Yavé. Los insensatos desprecian la sabiduría y la disciplina.
Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8 Escucha, hijo mío, la enseñanza de tu padre, Y no abandones la instrucción de tu madre,
Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 Porque hermosa diadema será en tu cabeza Y collar en tu cuello.
Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 Hijo mío, si los pervertidos te quieren seducir, No consientas.
Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 Si dicen: Ven con nosotros a tender trampas mortales, Acechemos sin motivo al inocente.
Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
13 Hallaremos objetos valiosos. Llenaremos nuestras casas del botín.
Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 Comparte tu suerte con nosotros, Y tengamos todos una sola bolsa.
Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 Hijo mío, no andes en el camino de ellos. Aparta tu pie de sus senderos,
Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 Porque sus pies corren hacia el mal Y se apresuran a derramar sangre.
Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 En vano se tiende la red Ante los ojos de las aves.
Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 Pero ellos colocan trampas a su propia sangre, Y ante sus propias vidas tienden acechanza.
Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 Tales son los senderos del que es dado a codicia, La cual quita la vida a los que la tienen.
Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20 La Sabiduría clama en las calles Y da su voz en las plazas.
Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 Proclama sobre los muros, Y en las entradas de las puertas pregona sus palabras:
Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 Oh simples ¿hasta cuándo amarán la ingenuidad? ¿Hasta cuando los burladores amarán la burla, Los insensatos aborrecerán el saber?
Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 ¡Regresen ante mi reprensión, Y les manifestaré mi espíritu, Y les haré conocer mis palabras!
Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 Pero por cuanto llamé y rehusaron. Extendí mi mano, y no hubo quién escuchara.
Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 Desecharon todo mi consejo, Y no quisieron mi reprensión.
Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 Yo también me reiré cuando llegue su calamidad Y me burlaré cuando los alcance lo que temen.
Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 Cuando lo que temen venga como destrucción, Su calamidad llegue como un remolino de viento Y vengan sobre ustedes tribulación y angustia.
Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 Entonces me llamarán, y no responderé, Me buscarán, pero no me hallarán,
Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 Por cuanto aborrecieron el conocimiento Y no escogieron el temor a Yavé.
Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 No quisieron mi consejo Y menospreciaron toda reprensión mía.
Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 Entonces comerán el fruto de su camino Y se saciarán de sus propios consejos.
Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 El descarrío de los simples los matará, Y la dejadez de los necios los destruirá.
Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 Pero el que me escuche vivirá confiadamente Y estará tranquilo, sin temor al mal.
Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
