Lamentaciones 5
1 Acuérdate, oh Yavé, de lo que nos sucedió. Ve y mira nuestro oprobio.
Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
2 Nuestra heredad pasó a extraños, Nuestras casas a extranjeros.
Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
3 Somos huérfanos, sin padre. Nuestras madres son como viudas.
Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
4 Tenemos que pagar el agua que bebemos. Pagamos también nuestra leña.
Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
5 Los que nos siguen están sobre nuestras nucas. Trabajamos y no tenemos descanso.
Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
6 Tuvimos que someternos a Egipto y a Asiria Para tener suficiente pan.
Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
7 Nuestros antepasados pecaron, no existen. Nosotros cargamos sus iniquidades.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
8 Unos esclavos nos dominan. No hay uno que nos libre de su mano.
Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
9 Para conseguir nuestro pan arriesgamos nuestras vidas A causa de la espada en la región despoblada.
Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
10 Nuestra piel arde como un horno A causa de los ardores del hambre.
Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
11 Violaron a las mujeres en Sion, A las doncellas en los pueblos de Judá.
Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
12 Los magistrados fueron colgados de las manos, Y los ancianos no fueron respetados.
Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
13 Los jóvenes trabajan en la piedra del molino, Y los niños se tambalean bajo el peso de la leña.
Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
14 Los ancianos se fueron de la puerta. Los jóvenes abandonaron su música.
Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
15 Cesó la alegría de nuestros corazones. Nuestra danza se convirtió en duelo,
Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
16 La corona cayó de nuestra cabeza. ¡Ay de nosotros, porque pecamos!
Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
17 A causa de esto nuestro corazón está enfermo. A causa de estas cosas se nublan nuestros ojos.
Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
18 Porque la Montaña Sion está desolada, Y las zorras se pasean por ella.
Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
19 Sin embargo Tú, oh Yavé, permaneces para siempre. Tu trono es de generación en generación.
Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
20 ¿Te olvidarás para siempre de nosotros? ¿Nos abandonarás tanto tiempo?
Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
21 Oh Yavé, devuélvenos a Ti, Y seremos restaurados. Renueva nuestros días para que sean como los de antaño.
Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
22 A menos que nos hayas desechado por completo, Y estés sumamente airado contra nosotros.
Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
