Lamentaciones 3
1 Yo soy el hombre que fue afligido Con la vara de su furor.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
2 Me guió y condujo en oscuridad y no en luz.
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
3 Ciertamente se apartó de mí. Contra mí vuelve su mano todo el día.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
4 Consumió mi carne y mi piel, Quebró mis huesos.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
5 Me sitió Y me encerró en tribulación y angustia.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
6 Me encerró a vivir en oscuridad Como los que murieron hace tiempo.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
7 Me cercó con muros de modo que no puedo salir. Me cargó una cadena pesada.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
8 Aun cuando clamo y grito, Cierra oídos a mi oración.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
9 Con piedras labradas bloqueó mi camino Y torció mis senderos.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
10 Él es para mí como oso que acecha, Como león agazapado en lugares secretos.
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
11 Él trastornó mis caminos. Me destrozó y me dejó desolado.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
12 Entesó su arco, Y me puso como blanco de su flecha.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
13 Él hizo que las flechas de su caja portátil para flechas Penetraran en mis órganos internos.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
14 Soy el escarnio para todo mi pueblo, El estribillo de burla todo el día.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
15 Me llenó de amargura. Me dio a beber ajenjo.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
16 Quebró mis dientes con grava Y me pisoteó en la ceniza,
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
17 Mi alma está lejos de la paz. Olvidé la felicidad.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 Y dije: Mi fuerza y mi esperanza En Yavé perecieron.
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Recuerda mi aflicción y mi angustia, El ajenjo y la hiel.
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 Ciertamente mi alma recuerda Y está abatida dentro de mí.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Esto le recuerdo a mi mente, Por tanto tengo esperanza:
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 Por causa de las misericordias de Yavé No estamos consumidos. Porque sus compasiones no fallan.
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 Nuevas son cada mañana. Grande es tu fidelidad.
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
24 Yavé es mi porción, dice mi alma, Por tanto espero en Él.
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
25 Bueno es Yavé para los que lo esperan, Para el alma que lo busca.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
26 Bueno es esperar en silencio La salvación de Yavé.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
27 Bueno es para un hombre llevar El yugo desde su juventud,
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
28 Que se siente a solas y guarde silencio Puesto que Él se lo impuso.
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
29 Que ponga su boca en el polvo, Tal vez haya esperanza.
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
30 Que dé la mejilla al que lo abofetea, Y se harte de afrenta.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
31 Porque ʼAdonay no desechará para siempre.
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
32 Aunque entristezca, Él tendrá compasión Según su abundante misericordia.
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
33 Porque no aflige voluntariamente, Ni entristece a los hijos de los hombres.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
34 No aplasta bajo sus pies A todos los cautivos de la tierra.
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
35 No se aparta del justo juicio a un hombre En presencia de ʼElyón.
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
36 ʼAdonay no aprueba Pervertir la causa del hombre.
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
37 ¿Quién dice algo y ocurre, A menos que ʼAdonay lo ordene?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
38 ¿No procede de la boca del ʼElyon Tanto lo bueno como lo malo?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
39 ¿Por qué se queja el hombre? Que se queje el hombre por el castigo de sus pecados.
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
40 Examinemos y probemos nuestros caminos, Y regresemos a Yavé.
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
41 Levantamos nuestros corazones y manos Hacia ʼEL en el cielo y dijimos:
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
42 Nosotros transgredimos y fuimos rebeldes. Tú no nos perdonaste.
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
43 Te cubriste con furor, Y nos perseguiste. Nos mataste sin compasión.
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
44 Te cubriste con una nube muy espesa Para que no pasara la oración.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
45 Nos volviste como excrementos y basura entre los pueblos.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
46 Todos nuestros enemigos ensanchan sus bocas contra nosotros.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
47 Terror y trampa están sobre nosotros, Desolación y destrucción.
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
48 Mis ojos derraman manantiales de agua A causa de la destrucción de la hija de mi pueblo.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
49 Mis ojos manan sin cesar, sin alguna tregua.
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
50 Hasta que Yavé vea Y mire desde el cielo.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
51 Mis ojos traen sufrimiento a mi alma A causa de las hijas de mi ciudad.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
52 Como a un pájaro me cazaron Los que sin causa son mis enemigos.
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
53 Me echaron en la cisterna Y pusieron una piedra sobre mí.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
54 Las aguas fluyeron sobre mi cabeza. Yo dije: ¡Estoy muerto!
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
55 De lo más hondo de la fosa, oh Yavé, Invoqué tu Nombre.
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
56 Oíste mi voz: No cierres tu oído A mi suspiro, a mi clamor.
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
57 Tú te acercaste cuando te invoqué, Dijiste: ¡No temas!
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
58 Oh ʼAdonay, Tú defendiste la causa de mi vida. Tú redimiste mi vida.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
59 Tú viste, oh Yavé, mi opresión. Juzga mi causa.
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
60 Tú viste toda su venganza, Todos sus planes contra mí.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
61 Tú oíste, oh Yavé, Todos sus reproches contra mí.
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
62 Los labios de mis asaltantes y su murmuración Están contra mí todo el día.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
63 Observa su sentarse y levantarse. Yo soy su estribillo de burla.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
64 Tú, oh Yavé, les recompensarás Según la obra de sus manos.
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
65 Les darás dureza de corazón. Tu maldición estará sobre ellos.
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
66 Oh Yavé, persíguelos en tu furor Y destrúyelos de debajo de los cielos, oh Yavé.
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.
