Job 6
1 Entonces Job respondió:
Job vastasi ja sanoi:
2 ¡Oh, si se pesara mi angustia, y se pusiera igualmente en balanza juntamente con mi ruina!
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 ¡Pesarían ahora más que la arena del mar! Por eso mis palabras fueron precipitadas,
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 porque en mí están clavadas las flechas de ʼEL-Shadday. Mi espíritu sorbe su veneno, y terrores de ʼElohim me combaten.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 ¿Rebuzca el asno montés junto a la hierba? ¿Muge el buey junto a su pasto?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 ¿Se comerá lo insípido sin sal? ¿Hay sabor en la clara del huevo?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 Las cosas que mi alma rehusaba tocar son ahora mi alimento nauseabundo.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 ¡Quién me diera obtener mi petición, y que ʼElohim me otorgue lo que tanto anhelo!
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 ¡Que ʼElohim se digne aplastarme, que suelte su mano y acabe conmigo!
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 Eso sería mi consuelo, y aun en medio de mi dolor que no da tregua, saltaría de gozo, porque no negué las Palabras del Santo.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 ¿Cuál es mi fuerza para seguir esperando? ¿Cuál es mi propósito para que tenga aún paciencia?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 ¿Es mi fortaleza como la de las piedras, o mi cuerpo es de bronce?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 ¿Puedo sostenerme sobre nada? ¿No fue todo auxilio alejado de mí?
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 Para el hombre desconsolado debe haber bondad de su amigo, a fin de que no abandone el temor a ʼEL-Shadday.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 Mis hermanos me traicionaron como un torrente. Pasan como corrientes impetuosas
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 que van turbias a causa del deshielo, y la nieve que se deshace en ellas.
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 En el tiempo del calor se desvanecen. Al calentarse desaparecen, se extinguen de su lugar.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 Se apartan de la senda de su rumbo, van menguando y se pierden.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 Las caravanas de Temán fijan su mirada en ellas, los viajeros de Sabá tienen su esperanza en ellas,
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 pero son avergonzados en su esperanza, pues llegan hasta ellas y quedan defraudados.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 En verdad ustedes son ahora como ellos. Ven un terror y temen.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 ¿Yo les dije: Tráiganme algo? ¿O: Paguen de su hacienda por mí?
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 ¿O: Líbrenme de la mano del enemigo? ¿O: Rescátenme del poder del opresor?
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Instrúyeme y me callaré. Hazme entender en qué erré.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 ¡Cuán dolorosas son las palabras honestas! ¿Pero qué prueba su reprensión?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 ¿Piensan ustedes censurar palabras y los dichos de un desesperado que son como el viento?
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Ustedes aun echan suertes sobre los huérfanos y regatean con su amigo.
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 Ahora pues, dígnense mirarme y opinen si miento delante de ustedes.
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Les ruego que desistan. Que no haya iniquidad. Sí, que mi justicia aún permanezca.
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 ¿Hay iniquidad en mi lengua? ¿Mi paladar no distingue lo destructivo?
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
