Job 6
1 Entonces Job respondió:
Niin Job vastasi ja sanoi:
2 ¡Oh, si se pesara mi angustia, y se pusiera igualmente en balanza juntamente con mi ruina!
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 ¡Pesarían ahora más que la arena del mar! Por eso mis palabras fueron precipitadas,
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 porque en mí están clavadas las flechas de ʼEL-Shadday. Mi espíritu sorbe su veneno, y terrores de ʼElohim me combaten.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 ¿Rebuzca el asno montés junto a la hierba? ¿Muge el buey junto a su pasto?
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 ¿Se comerá lo insípido sin sal? ¿Hay sabor en la clara del huevo?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 Las cosas que mi alma rehusaba tocar son ahora mi alimento nauseabundo.
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 ¡Quién me diera obtener mi petición, y que ʼElohim me otorgue lo que tanto anhelo!
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 ¡Que ʼElohim se digne aplastarme, que suelte su mano y acabe conmigo!
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 Eso sería mi consuelo, y aun en medio de mi dolor que no da tregua, saltaría de gozo, porque no negué las Palabras del Santo.
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
11 ¿Cuál es mi fuerza para seguir esperando? ¿Cuál es mi propósito para que tenga aún paciencia?
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 ¿Es mi fortaleza como la de las piedras, o mi cuerpo es de bronce?
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 ¿Puedo sostenerme sobre nada? ¿No fue todo auxilio alejado de mí?
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 Para el hombre desconsolado debe haber bondad de su amigo, a fin de que no abandone el temor a ʼEL-Shadday.
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 Mis hermanos me traicionaron como un torrente. Pasan como corrientes impetuosas
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 que van turbias a causa del deshielo, y la nieve que se deshace en ellas.
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 En el tiempo del calor se desvanecen. Al calentarse desaparecen, se extinguen de su lugar.
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 Se apartan de la senda de su rumbo, van menguando y se pierden.
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 Las caravanas de Temán fijan su mirada en ellas, los viajeros de Sabá tienen su esperanza en ellas,
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 pero son avergonzados en su esperanza, pues llegan hasta ellas y quedan defraudados.
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 En verdad ustedes son ahora como ellos. Ven un terror y temen.
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
22 ¿Yo les dije: Tráiganme algo? ¿O: Paguen de su hacienda por mí?
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 ¿O: Líbrenme de la mano del enemigo? ¿O: Rescátenme del poder del opresor?
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 Instrúyeme y me callaré. Hazme entender en qué erré.
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 ¡Cuán dolorosas son las palabras honestas! ¿Pero qué prueba su reprensión?
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 ¿Piensan ustedes censurar palabras y los dichos de un desesperado que son como el viento?
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 Ustedes aun echan suertes sobre los huérfanos y regatean con su amigo.
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 Ahora pues, dígnense mirarme y opinen si miento delante de ustedes.
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 Les ruego que desistan. Que no haya iniquidad. Sí, que mi justicia aún permanezca.
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 ¿Hay iniquidad en mi lengua? ¿Mi paladar no distingue lo destructivo?
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
